perjantai 20. toukokuuta 2011

Pelaamisen hauskuus

Aloin keskiviikkona pelaamaan Witcher 2:sta ja alkuun meinasi hermo mennä, kun pelin taistelusysteemi oli riittävän erilainen morpeissa tottumaani 'seiso paikallasi ja painele nappeja'-systeemiin verrattuna. Pienen totuttelun jälkeen pääsin kuitenkin alkukynnyksen yli ja taistelu ei tuntunut enää turhauttavalta vaan nautittavalta.

Tänään päivällä lueskelin Riftin foorumeita ja törmäsin eräässä keskustelussa linkkiin L2P, Noob!, joka voidaan lukea selkokielellä 'learn to play, newbie' eli opettele pelaamaan, tulokas. Kävin sitten lukemassa saitin pitäjän mielipiteitä pelaamisesta ja ennenkaikkea siitä kuinka pitäisi pelata. Hän oli sitä mieltä, että pelaamisen tulee olla hauskaa. Ihan sama mitä teet niin sen pitäisi olla hauskaa. Tätä sitten hetken pohdin saunassa istuessani ja tulin tulokseen, että morpeissa valtaosa ajasta ei ole hauskaa tai se aika ei ainakaan ole siinä mielessä hauskaa kuin sen pitäisi olla. Toisin kuin esimerkiksi Witcher 2 tällä hetkellä.

Miksi morpeissa ei ole hauskaa? Päähahmoni on Riftissä maksimilevelillä ja kolunnut lähes joka kolkan maailmasta ja jäljellä on eri faktioiden maineen kerääminen ja expert-instanssien tekeminen. Mainegrindi on oikeasti tylsää, joten sen tekeminen on ainakin itseltäni ollut sellaista automaattiajoa silloin kun sitä on jaksanut tehdä. Vaikka sieltä saa ihan hyviä palkkioita niin ne eivät ole jaksaneet kannustaa viikkoja kestävään saman asian tekemiseen. Kuulostaa muuten ihan työltä.

Expert-instanssit toisaalta ovat olleet ainakin osittain kiinnostavia ja haastavia, mutta tajusin yhden asian, jonka haluaisin tehdä toisella tavalla. Tyypillisesti mennessämme uuteen instanssiin, etenemme omatoimisesti ensimmäiseen pomoon asti, jossa vaiheessa jo joku porukastamme lukee netistä löytyvät spoilerit ja teemme sitten pomotappelut ohjeiden mukaisesti. Itse olen yleensä vältellyt ohjeiden lukemista, mutta kokenut sen ainakin jossain määrin tarpeelliseksi, jotta saamme pomon nurin ja häneltä palkkioksi tippuvan lootin. Asiaa kuitenkin pohdittuani tajusin, että lootti on ihan kiva, mutta tällä tavalla pelatessamme menetän ison osan koko instanssin nautintoa eli ns. pomoarvoituksen selvittämisen. Sen sijaan, että ottaisimme pomolta turpaamme useita kertoja ja selvittäisimme itse mitä se tekee ja miten se pitää voittaa niin opettelemme vain jo jonkun muun keksimän strategian ja toteutamme sen. Tällä tavalla instanssit sujuvat järkevissä ajoissa ja aina tuloksena on tavaraa palkkioksi.

Ensimmäinen käyntikertamme expert-instansseissa päätyi siihen, että emme pärjänneet loppupomolle ja saldona oli viisi voitettua pomoa, 23 kuolemaa ja viisi ja puoli tuntia energistä pelaamista. Ja tuo kerta lienee edelleen se paras instanssikerta Riftissä. L2P, Noob!-saitin pitäjää lainatakseni, morpeissa ei pitäisi miettiä saavutuksia vaan pitäisi miettiä hauskanpitoa. Jos tavoitteena on vain saalis, niin nettiohjeiden avulla sen saa toteutettua helposti, mutta jos tavoitteena on hauskanpito niin silloin se pitää itse etsiä ja keksiä, oli se sitten perunoiden viljely Shiressä, buddhamunkkien yliajo GTA:ssa tai hankalan hirviön tappaminen Witcher 2:ssa. Eli nyt pitäisi keksiä jotain hauskaa Riftistä tai sitten siirtyä muualle.