Viime aikainen PoE:n pelaaminen oli osaltani keskittynyt pelissä järjestettävien kisojen pelaamiseen. Viime viikolla alkoi kuudes kisakausi, jonka aikana järjestetään pari kertaa päivässä yleensä tunnin kestäviä kisoja. Tässä ajassa pelaajan tulee päästä mahdollisimman pitkälle. Kisoja on erilaisia ja niistä saa palkinnoksi pisteitä ja satunnaisesti voi voittaa joitakin erikoisesineitä. Oma taitotasoni ei ole lähelläkään huippuja, joten kisan voitosta ei voinut kilpailla, mutta ne olivat kuitenkin omalla tavallaan hauska versio pelaamisesta. Kauden aikana oli vielä mahdollisuus saada muita palkintoja, jotka määräytyivät kerättyjen pisteiden perusteella.
Tänään sitten aloitin viimeisimmän kisan ja reilun vartin pelaamisen jälkeen poistin pelin koneeltani. Syy oli pelin huono toimivuus. PoE on toimintapeli siinä mielessä, että taisteluissa ei ole aikaa seisoskella paikallaan vaan usein tarvitsee liikkua väistelläkseen vastustajien hyökkäyksiä. Koska kaikki toiminta tapahtuu palvelimella niin tästä seuraa väistämättä viivästystä ja ruudunpäivitystä. PoE:n ongelma vain on se, että pelissä on systeemi, jossa jokainen lyönti tarkastetaan erikseen osuuko se ja se tietenkin riippuu siitä missä olet lyöntihetkellä. Jos taistelet meleessä eli lähietäisyydeltä niin ongelmat moninkertaistuvat. Pelissä tämä efekti tunnetaan nimellä desync eli et ole oikeasti siellä missä luulet ruudulla olevasi.
Tällä kertaa taistellessani erästä pelin uniikkivastustajaa (Brood Princess) vastaan, pyrin käyttämään luolassa olevia pylväitä ja väliseiniä esteenä vastustajan ja sen seuralaisten tekemää kylmäpuhallusta väistelläkseni. Tarkoitus oli tappaa pienemmät vastustajat ensin ennen kuin kävisin itse pomon päälle. Taistelun alussa huomasin jo pari kertaa kuinka oma paikkani ruudulla hyppelehti ympäriinsä eli kisasta johtuen palvelimilla oli kuormitusta, joka aiheutti desynciä. Tässä vaiheessa olisi pitänyt tajuta jatkaa matkaa ja jättää tämä porukka taakse, mutta koska pomolta voisi saada parempia esineitä kisaa varten niin ajattelin kokeilla. Kuolema tuli sitten kunnollisen desync-piikin seurauksena, jossa paikkani vaihtui ruudulla olleen ison pilarin puolelta toisella ja ennen kuin ennätin tehdä mitään, minut oli jäädytetty ja hakattu hengiltä.
Pienen kiroilemisen jälkeen totesin, että minähän en tätä paskaa enää pelaa. Harva meistä varmaan pitkään katsoisi televisiota, joka pätkisi samalla tavalla tai ajaisi autolla, joka pitäisi startata uusiksi viiden minuutin välein. Pelissä itsessään ideana ja perustoteutuksena ei ole mitään vikaa, mutta tekninen toteutus palvelinpuolella ei ole riittävän hyvä mahdollistaakseen stabiilin pelikokemuksen, joten minun puolesta pitäkööt tunkkinsa. Peliä tuli kuitenkin pelattua kaiken kaikkiaan 197 tuntia, joten ei se huono peli ole, mutta tämä yksi ongelma tekee meleehahmon pelaamisesta tuskaa. Ja kun en ole luonteeltani masokisti niin se ei ole nautittavaa. Mutta jos action-rpg-genren peleistä tykkää niin peliä kannattaa ehdottomasti kokeilla, varsinkin kun se on ilmainen.
torstai 16. tammikuuta 2014
Pelien käyttäminen (Don't Starve)
Ostin Steamin joulualennuksesta Don't Starve-nimisen pelin, jossa pelihahmo herää alussa maailmassa, josta se ei tiedä mitään. Vieressä seisoo tuntematon hahmo, joka sanoo, että olisi kiva löytää valoa ennen yötä, ennen kuin katoaa paikalta. Tämän jälkeen pääsee liikkeelle ja tutustumaan maailman. Osa maailmassa olevista esineistä on hiirellä klikattavissa ja siten käytettävissä. Ruohoa ja oksia keräämällä saa tehtyä ansan ja oksista ja kivistä saa tehtyä kirveen ja hakun ja niin edelleen. Koko ajan oikeassa yläkulmassa käy kello, joka on jaettu kolmeen eri sektoriin. Jos et ole saanut kerättyä tuleen tarvittavia tarpeita niin pimeän tultua sinut syödään ja peli loppuu siihen.
Pari kertaa peliä pelattuani tajusin, että haluaisin lisää informaatiota pelistä. Haluaisin lukea manuaalin ja ymmärtää sitä kautta, että inventaariossa olevat esineet, joilla on vihreä tausta, ovat pilaantuvaa ja ne kannattaa käyttää. Haluaisin tietää, että jos lehmänpaskaa laittaa nuotioon niin nuotio palaa pidempään. Tajusin vielä, että minua ei tippaakaan näköjään kiinnosta pelit, joissa pitää opetella itse pelimekaniikka perustasolla.
En tiedä olenko jotenkin kivikautinen tai jotain, mutta haluaisin, että pelin mukana tulee manuaali, joka kertoo miten asiat toimivat. En minä halua käyttää aikaani siihen, että opettelen kuinka tässä pelissä hiiren oikeaa nappia painamalla pusikon kohdalla hahmo kykkii ja jättää metsään 'lahjoituksen' metsän jumalille. Valtaosa asioista, joita minä teen oikeassakin elämässä, on rutiinien tasolla. Ei minun tarvitse keittiöön mennessäni miettiä miten jalat liikkuvat tai arpoa jääkaapin oven aukaisemista vaan päätös tapahtuu tasolla, jossa minä päätän mitä minä haluan sieltä kaapista.
Ilmeisesti isoa osaa ihmistä kiinnostaa joka ikisen toimenpiteen säätäminen alusta asti ja kai se on sitten vielä mielenkiintoista. Itse haluan uppoutua pelimaailmaan hiukan kehittyneempänä kuin kaksivuotiaan tasolla, jonka pitää vielä testata joka asia itse. Peli itsessään vaikutti kuitenkin ihan mielenkiintoiselta, mutta koska pelissä ei ollut manuaalia eikä minua kiinnosta kokeilla joka asiaa nuotiossa erikseen niin vaihtoehto olisi sitten kaivaa internetistä muiden tekemiä peliohjeita, joiden avulla pääsisi eteenpäin. Mutta tämä johtaa sitten pitkähköön pohdintaan siitä pelaanko itse, jota en nyt ajatellut sen kummemmin selventää. Eli, jos pelissä olisi vaikkapa lyhyt tutoriaali siitä mitä käyttöliittymän elementit ovat ja mitä ne tarkoittavat ja miten asiat vaikuttavat peliin, niin peli olisi voinut olla mielenkiintoinen. Nyt se ei oikein iskenyt.
Pari kertaa peliä pelattuani tajusin, että haluaisin lisää informaatiota pelistä. Haluaisin lukea manuaalin ja ymmärtää sitä kautta, että inventaariossa olevat esineet, joilla on vihreä tausta, ovat pilaantuvaa ja ne kannattaa käyttää. Haluaisin tietää, että jos lehmänpaskaa laittaa nuotioon niin nuotio palaa pidempään. Tajusin vielä, että minua ei tippaakaan näköjään kiinnosta pelit, joissa pitää opetella itse pelimekaniikka perustasolla.
En tiedä olenko jotenkin kivikautinen tai jotain, mutta haluaisin, että pelin mukana tulee manuaali, joka kertoo miten asiat toimivat. En minä halua käyttää aikaani siihen, että opettelen kuinka tässä pelissä hiiren oikeaa nappia painamalla pusikon kohdalla hahmo kykkii ja jättää metsään 'lahjoituksen' metsän jumalille. Valtaosa asioista, joita minä teen oikeassakin elämässä, on rutiinien tasolla. Ei minun tarvitse keittiöön mennessäni miettiä miten jalat liikkuvat tai arpoa jääkaapin oven aukaisemista vaan päätös tapahtuu tasolla, jossa minä päätän mitä minä haluan sieltä kaapista.
Ilmeisesti isoa osaa ihmistä kiinnostaa joka ikisen toimenpiteen säätäminen alusta asti ja kai se on sitten vielä mielenkiintoista. Itse haluan uppoutua pelimaailmaan hiukan kehittyneempänä kuin kaksivuotiaan tasolla, jonka pitää vielä testata joka asia itse. Peli itsessään vaikutti kuitenkin ihan mielenkiintoiselta, mutta koska pelissä ei ollut manuaalia eikä minua kiinnosta kokeilla joka asiaa nuotiossa erikseen niin vaihtoehto olisi sitten kaivaa internetistä muiden tekemiä peliohjeita, joiden avulla pääsisi eteenpäin. Mutta tämä johtaa sitten pitkähköön pohdintaan siitä pelaanko itse, jota en nyt ajatellut sen kummemmin selventää. Eli, jos pelissä olisi vaikkapa lyhyt tutoriaali siitä mitä käyttöliittymän elementit ovat ja mitä ne tarkoittavat ja miten asiat vaikuttavat peliin, niin peli olisi voinut olla mielenkiintoinen. Nyt se ei oikein iskenyt.
sunnuntai 5. tammikuuta 2014
Bioshock Infinite vs. Remember Me
Viime vuonna ilmestyi kaksi peliä, joita voinee nimittää action-roolipeleiksi. Bioshock Infinite (BI) oli näistä etukäteen paljon hehkutettu jatko hyvälle sarjalle, kun taas Remember Me (RM) oli pienempi tuotanto eikä läheskään samalla tavalla näkyvillä mediassa. BI:n ostamista mietin jopa heti ilmestymisen yhteydessä ja täysihintaisena, kun taas RM:n laitoin Steamin toivelistalle odottamaan hyvää alennusta, joka tulikin nyt sitten joulualennusten yhteydessä. Molempien läpipelaamiseen kului pikkuisen reilu kymmenen tuntia, joten kauheasti peli-iloa noista ei saanut, mutta toisaalta tämän tyylisissä peleissä pelaaminen on intensiivisempää ja vaatii keskittymistä ihan eri tavalla verrattuna esimerkiksi morppeihin.
Kumpikaan peli ei mielestäni nouse viime vuoden huippujen joukkoon, mutta itselleni oli yllätys kuinka tylsä BI oli. RM:ssä on paljon hyvää ja tarina paljon parempi kuin BI:ssä vaikkakin siinäkin on omat erikoisuutensa. Molemmissa on kuitenkin kaksi piirrettä, joita aloin inhoamaan pelaamisen aikana.
En tiedä pidetäänkö meitä pelaajia vain hyvin yksiulotteisena vai ovatko pelien tekijät/tuottajat suuntauksen kannalla, mutta kummassakin pelissä pelaamisen kantavana ideana tuntui olevan väkivalta. RM sekoitti mukaan kiipeilyä ja jonkin verran arvoituksia, mutta molemmat olivat perusrakenteeltaan raiteilla kulkevia tappelupelejä. BI:ssä ammutaan kaikki mikä vastaan tulee ja valinta oli siinä minkälaisia aseita halusit käyttää. RM:ssä ampumisen sijaan tapellaan nyrkein ja potkuin ja mielenkiinto tulee siitä miten peliin rakennettuja komboja käytetään. BI oli tylsää jo tunnin jälkeen, RM onnistui säilyttämään mielenkiinnon suurimman osan ajasta, poikkeuksena pomotappelut, jotka olivat enimmäkseen silkkaa tuskaa. RM vielä lisäsi pomotappelujen loppuun reaktiotapahtumat, joissa pelaajan piti osata painaa oikeaa nappia tarpeeksi nopeasti tai pomo 'paransi' itseään jonkin verran ja tappelua piti jatkaa. Ja jos pomolla oli apureita niin niiden tappamisesta ei ollut mitään taktista hyötyä, koska entisten loputtua kentälle tuli samankokoinen lauma uusia. Muutaman kerran heräsikin kysymys, että miksi helvetissä se pomo ei heti huutanut paikalle kaikkia niitä apureita, jotka olisivat vain hyppineet meikäläisen päälle sillä vauhdilla ettei taistelussa olisi mitenkään voinut pärjätä. Ai niin, kyseessähän olikin peli. Helvetin kuustoista.
Peleistä jäikin hieman tympeä maku siltä osin, että kyseessä on reaktioihin ja nappien loputtomaan painamiseen keskittyvä orgia, jossa pärjäävät vain nopeat, varsinkin vaikeimmilla vaikeustasoilla. Taktista osaamista ei tarvita käytännössä tippaakaan, jos on riittävän hyvät refleksit. Ei ole häpee olla nopee, tai jotain. Itse kaipaisin edes tarinaan Mass Effect-tyyliin valintoja, olivat ne sitten moraalisia tai taktisia eikä joka paikkaan tarvitse tunkea tapettavaa vaan maailmasta voisi tehdä mielenkiintoisemman kuin pelkän käytävän, jota edetään. Taktisella puolella RM oli mielestäni parempi sen takia, että sen taistelut eivät olleet pelkkää nappien hakkaamista periaatteella nopeampi voittaa vaan siinä kombojen avulla esimerkiksi parannettiin itseään tai nopeutettiin erikoistaitojen latautumisaikaa. Pienemmällä tappelujen määrällä ja varsinkin pomotaistelujen mekaniikkaa muuttamalla taistelusysteemi olisi ollut oikeasti mielenkiintoinen.
Toinen asia mikä alkoi ottamaan pattiin oli joka paikkaan tunkeva saavutusrumba. Ilmeisesti nykyään peliä tekevien mielestä maailma on kiintoisampi, jos nurkan takana on purkki, josta saa suorituksen ja siihen on kytketty mukaan pikku pätkä maailman tarinaa. Kuka noita lukee tai katselee paitsi minä? Nuo asiat pitäisi liittää maailmaan paremmin, jotta pelaaja voisi niistä kiinnostua maailman takia eikä sen takia, että pitää saada joka ikinen pelin saavutus suoritettua. Saavutukset itsessään ovat ihan kivoja, mutta niiden pitäisi olla suunniteltu siten, että ne tulevat pelin pelaamisen myötä sujuvammin eivätkä vaadi erillistä koluamista. Jos minä koluan paikkoja, minä haluan tehdä sen koluamisen takia, en sen takia, että nurkan takana on vihreä nappi kerättäväksi.
Jokohan olisi tullut tilitettyä riittävästi? Loppuarvosteluna voisin sanoa, että BI:stä ei mielestäni kannata maksaa vitosta enempää ja silloinkin on parempi tietää mihin ryhtyy. RM on oikeasti parempi peli, varsinkin jos on kiinnostunut tarinasta, mutta siinä kannattaa olla varuillaan taistelusysteemin kanssa. Itse pudotin pelin loppupuolella vaikeustason keskitasolta helpoksi pomotappelujen takia. Jos taas tykkää tämän tyylisistä peleistä niin BI on selvästi silotellumman ja tyylikkäämmän oloinen, mutta RM:kin on laadultaan erinomainen, joten sillä puolella kumpikin peli on hyvin ajan tasalla.
Kumpikaan peli ei mielestäni nouse viime vuoden huippujen joukkoon, mutta itselleni oli yllätys kuinka tylsä BI oli. RM:ssä on paljon hyvää ja tarina paljon parempi kuin BI:ssä vaikkakin siinäkin on omat erikoisuutensa. Molemmissa on kuitenkin kaksi piirrettä, joita aloin inhoamaan pelaamisen aikana.
En tiedä pidetäänkö meitä pelaajia vain hyvin yksiulotteisena vai ovatko pelien tekijät/tuottajat suuntauksen kannalla, mutta kummassakin pelissä pelaamisen kantavana ideana tuntui olevan väkivalta. RM sekoitti mukaan kiipeilyä ja jonkin verran arvoituksia, mutta molemmat olivat perusrakenteeltaan raiteilla kulkevia tappelupelejä. BI:ssä ammutaan kaikki mikä vastaan tulee ja valinta oli siinä minkälaisia aseita halusit käyttää. RM:ssä ampumisen sijaan tapellaan nyrkein ja potkuin ja mielenkiinto tulee siitä miten peliin rakennettuja komboja käytetään. BI oli tylsää jo tunnin jälkeen, RM onnistui säilyttämään mielenkiinnon suurimman osan ajasta, poikkeuksena pomotappelut, jotka olivat enimmäkseen silkkaa tuskaa. RM vielä lisäsi pomotappelujen loppuun reaktiotapahtumat, joissa pelaajan piti osata painaa oikeaa nappia tarpeeksi nopeasti tai pomo 'paransi' itseään jonkin verran ja tappelua piti jatkaa. Ja jos pomolla oli apureita niin niiden tappamisesta ei ollut mitään taktista hyötyä, koska entisten loputtua kentälle tuli samankokoinen lauma uusia. Muutaman kerran heräsikin kysymys, että miksi helvetissä se pomo ei heti huutanut paikalle kaikkia niitä apureita, jotka olisivat vain hyppineet meikäläisen päälle sillä vauhdilla ettei taistelussa olisi mitenkään voinut pärjätä. Ai niin, kyseessähän olikin peli. Helvetin kuustoista.
Peleistä jäikin hieman tympeä maku siltä osin, että kyseessä on reaktioihin ja nappien loputtomaan painamiseen keskittyvä orgia, jossa pärjäävät vain nopeat, varsinkin vaikeimmilla vaikeustasoilla. Taktista osaamista ei tarvita käytännössä tippaakaan, jos on riittävän hyvät refleksit. Ei ole häpee olla nopee, tai jotain. Itse kaipaisin edes tarinaan Mass Effect-tyyliin valintoja, olivat ne sitten moraalisia tai taktisia eikä joka paikkaan tarvitse tunkea tapettavaa vaan maailmasta voisi tehdä mielenkiintoisemman kuin pelkän käytävän, jota edetään. Taktisella puolella RM oli mielestäni parempi sen takia, että sen taistelut eivät olleet pelkkää nappien hakkaamista periaatteella nopeampi voittaa vaan siinä kombojen avulla esimerkiksi parannettiin itseään tai nopeutettiin erikoistaitojen latautumisaikaa. Pienemmällä tappelujen määrällä ja varsinkin pomotaistelujen mekaniikkaa muuttamalla taistelusysteemi olisi ollut oikeasti mielenkiintoinen.
Toinen asia mikä alkoi ottamaan pattiin oli joka paikkaan tunkeva saavutusrumba. Ilmeisesti nykyään peliä tekevien mielestä maailma on kiintoisampi, jos nurkan takana on purkki, josta saa suorituksen ja siihen on kytketty mukaan pikku pätkä maailman tarinaa. Kuka noita lukee tai katselee paitsi minä? Nuo asiat pitäisi liittää maailmaan paremmin, jotta pelaaja voisi niistä kiinnostua maailman takia eikä sen takia, että pitää saada joka ikinen pelin saavutus suoritettua. Saavutukset itsessään ovat ihan kivoja, mutta niiden pitäisi olla suunniteltu siten, että ne tulevat pelin pelaamisen myötä sujuvammin eivätkä vaadi erillistä koluamista. Jos minä koluan paikkoja, minä haluan tehdä sen koluamisen takia, en sen takia, että nurkan takana on vihreä nappi kerättäväksi.
Jokohan olisi tullut tilitettyä riittävästi? Loppuarvosteluna voisin sanoa, että BI:stä ei mielestäni kannata maksaa vitosta enempää ja silloinkin on parempi tietää mihin ryhtyy. RM on oikeasti parempi peli, varsinkin jos on kiinnostunut tarinasta, mutta siinä kannattaa olla varuillaan taistelusysteemin kanssa. Itse pudotin pelin loppupuolella vaikeustason keskitasolta helpoksi pomotappelujen takia. Jos taas tykkää tämän tyylisistä peleistä niin BI on selvästi silotellumman ja tyylikkäämmän oloinen, mutta RM:kin on laadultaan erinomainen, joten sillä puolella kumpikin peli on hyvin ajan tasalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)