maanantai 26. tammikuuta 2015

Elämää Elitessä, osa 1

Eliten julkaisu oli siis joulukuun puolella 16. päivä ja onnelliset Kickstarter- ja muut ennakkotukijat pääsivät peliin jo marraskuun lopulla. Alkuaika meni peliin ja ohjaimiin tutustumisessa ja pääosin kaupankäynnin parissa. Vaikka peli onkin ollut hyvin stabiili, niin aina silloin tällöin tapahtuu pieniä ongelmia ja itselleni tällainen sattui juuri ennen joulunviettoon lähtöä.

Olin lentelemässä Type 6-rahtialuksella, kun tullessani lastin kanssa asemalle, en saanutkaan enää myytyä lastiruumassa ollutta tavaraa. Seuraavaksi peli näytti minulle, että ei siellä oikeasti ole mitään, mutta lastiruuma oli kuitenkin täynnä, enkä saanut ostettua mitään muuta tilalle. Pelin käynnistäminen pariin kertaan ei tuottanut tulosta ja kun lasti oli puolen miljoonan edestä palladiumia, niin en halunnut kokeilla aluksen tuhoamista ja katsoa josko se sillä tavalla olisi korjaantunut. Tein sitten asiasta raportin pelin support-sivuilla ja lähdin joululomalle.

Joulunvietosta palattuani huomasin, että pelin foorumeilla oli ollut ketju, jossa Frontier Developmentin työntekijä oli korjaillut näitä lukkiintumisia sitä mukaa, kun pelaajat ilmoittivat ongelmasta hänelle kyseisessä ketjussa. Itse en joulun aikaan käynyt ollenkaan foorumeilla ja olin tämän missannut. Tekemäni raportti oli edelleen lukemattomassa tilanteessa ja edessä oli joka tapauksessa joulun jälkeinen viikonloppu, joten totesin, että turhapa tässä enempää odottaa ja aloitin kokonaan alusta. Olisinhan voinut tietysti tuhota aluksen ja jatkaa siitä, mutta ajattelin, että voisin samalla vaihtaa pelinimeni (Jaramel -> Ki55a) ja jatkaa uudella komentajalla. Eipä muuta kuin tuumasta toimeen ja reset-napin painamista. Alla taas Sidewinder ja 1000 krediittiä rahaa.

Tähtäimenä on koko ajan ollut kerätä riittävästi rahaa, että pystyn varustelemaan itselleni aluksen tutkimusmatkailua varten. Ensimmäinen haluamani alus tähän hommaan on Cobra Mk. III, joka maksaa 379 tuhatta ja siihen tarvittavat minimivarustelun osat noin pari miljoonaa, joten rahankeruu piti aloittaa taas tekemällä tehtäviä ja kaupankäynnillä. Tällä kertaa lensin suoraan Sidewinderillä lähelle sitä asutun alueen reunaa, josta tarkoitus oli lähteä liikkeelle. Alkuideana oli pitää tukikohtana systeemiä nimeltä Piran, mutta keräsin rahat sitten sen lähistöltä muista paremmin tuottavista systeemeistä. Edellisen kuukauden pelikokemus auttoi siinä, että tiesi mitä teki ja vajaassa viikossa minulla oli minimivarusteltu Cobra alla ja lähdin kohti asutun alueen reunaa.

Olin tässä vaiheessa siirtänyt suunnitteluissa tukikohtani systeemiin Parezmia, mutta tämä systeemi oli vain pieni Extraction-siirtokunta (malmien kaivamista), joten sieltä ei ollut mahdollisuuksia saada aluksen varustelun parantamiseen osia tutkimusmatkailusta saatavilla varoilla. Tämän seurauksena päädyin lopulta sitten siirtämään tukikohtani Varati-systeemiin, joka on large Industrial-systeemi ja sieltä on saatavilla lähes kaikki tarvittavat parannukset, kunhan rahaa on tarpeeksi. Ainoa huono puoli systeemissä on se, että se on itsenäinen systeemi, joka ei kuulu mihinkään suurista liittoutumista ja sieltä ei siten saa mihinkään näistä suosiota (reputation). Itseäni kuitenkin tässä vaiheessa kiinnostaa pääosin vain tutkimusmatkailu, joten en ole antanut asian haitata.

Viimeinen kuukausi on mennyt melko aktiivisella pelailulla lähialueita tutkiessa. Olen tehnyt pari reissua reilun sadan valovuoden päähän ja tutkinut lähes kaikki kyseisellä suunnalla olevat systeemit. Maisemat ovat olleet hienot ja olen ottanut muutaman kuvan talteen ja laitan ne tuonne loppuun. Vaikka systeemien tutkimisessa ei ole pelimekaanisesti mitään kovin monimutkaista ja jännittävää, niin siitä huolimatta se on onnistuneesti pitänyt koukussaan. Yksi hienoimmista kuvista jäi ottamatta löytämästäni ensimmäisestä maankaltaisesta planeetasta. Lensin niin lähelle planeettaa kuin pääsin risteilynopeudella ja lensin sitten hitaasti planeetan ympäri kohti tähdennousua. Tähden valo alkoi hitaasti lisääntymään planeetan ilmakehässä ja planeetan reunalle syntyi hienonnäköinen heijastusefekti, kun valo alkoi leviämään joka suuntaan. Tajusin sitten vasta myöhemmin, että siitä piti ottaa kuva. Ehkä sitten seuraavasta planeetasta.

Pitkän tähtäimen suunnitelmani on tehdä ensimmäinen isompi matka tähtisumuun NGC 7822, joka on noin 3000 valovuoden päässä. Tällä hetkellä olen noin 350 valovuoden päässä Varatista katselemassa systeemejä siihen suuntaan. Ensimmäisistä reissuista erona on se, että en ole enää tutkinut jokaista systeemiä matkalla vaan tehnyt pidempiä hyppyjä ja tarkoitus olisi käydä kääntymässä noin 500 valovuoden päässä ja katsella joko tähtisumu alkaa näkyä taivaalla. Siitä seuraava reissu sitten noin 1000 valovuoden päähän ja sitten ehkä jo suoraan perille.

Pelissä ensimmäinen pelaaja ennätti jo linnunradan toiselle laidalle viiden viikon pelaamisen jälkeen ja moni tuntuu tykkäävän kierrellä kuuluisia lähikohteita ja suuntaa myös galaksin keskustaan. Itse en ole vielä tehnyt suunnitelmia pidemmälle, mutta todennäköisesti seuraava paikka jonne aion mennä on Kissansilmäsumu, joka tosin kartan perusteella näyttäisi olevan paikassa, jonne ei pääse liian harvassa olevien tähtien takia, mutta menen varmaan niin lähelle kuin pääsen.

Lopuksi kuvia.

Kuva 1, kolmen toisiaan lähellä olevan tähden systeemi, johon hypätessäni nenän edessä oli tähti (keltainen), kuten normaalisti, mutta toinen tähti (punainen) meni ihan pään yläpuolelta ja näytti hienolta kattoikkunasta nähtynä. Tässä näkymä hieman kauempaa. Vasemmalla olevat tähdet olivat muistaakseni noin tuplaetäisyyden päässä toisistaan verrattuna Maan ja Kuun väliseen etäisyyteen.


Kuva 2, yksi tyylikkäistä kaasujättiläisistä renkaineen siten, että taustalla näkyy Linnunradan keskusta.

 
Seuraavassa osassa sitten toivottavasti kuvia jo NGC 7822:sta.