Elite Dangerous (ED) päästi Kickstarter-tukijansa pelaamaan pelin gammaversiota ennen kuin peli julkaistaan virallisesti joulukuussa. Viime lauantaina pidimmekin tätä juhlistaaksemme sitten saunaillan ja testailimme porukalla peliä. Nyt sitten tentti- ja pelikiireiden mentyä ohitse, olen ennättänyt itse vähän enemmän tutustumaan peliin.
Peli on perusolemukseltaan selkeästi esi-isänsä jälkeläinen myös käytettävyydeltään. Toisin kuin nykypelit pääosin, niin ED ei kaitse pelaajiaan millään tavoin, eikä myöskään ojenna auttavaa kättä vaan asiat pitää opetella itse. Pelin foorumia onkin tullut luettua suhteellisen aktiivisesti, että saisi vähän selkeämpää kuvaa pelin ominaisuuksista. Toisaalta tämä on ollut myös virkistävää, kun on saanut mennä ja tehdä asioita itse.
Varustelupuolella peli on suhteellisen yksinkertainen. Enemmän maksavat alukset ovat pääosin parempia ja eri tarkoituksiin on erilaisia aluksia, joten alun pyörimisen jälkeen käytin vähäisen keräämäni pääoman halvimpaan rahtialukseen (Zorgon Peterson Hauler) ja aloin kuljettamaan rahtia aloitussysteemini sisällä kerätäkseni rahaa Cobra Mk. III:een, joka on se ensimmäinen 'oikea' alus sekalaiseen tutkimusmatkailuun. Olemme naureskelleet Mumblessa rekkakuski-toiminnalle, mutta yllättävän viihdyttävää se vielä tässä vaiheessa on ollut, mutta varmasti kävisi jatkossa tylsäksi, jos peli olisi pelkästään sitä. Hauler vielä ääntelehtii ja lentää kuin valas, joten lentämisen nautinto sillä ei ole kaikkein parasta.
Onneksi muutakin tekemistä on ja toistaiseksi jännimmät hetket koettiin pari päivää sitten, kun lentelin Eagle Mk. II:llani tutkiskelemassa lähisysteemejä. Kimppuni kävi piraatti, jolla oli hiukan parempi alus, mutta sain sen itseäni selvästi huonompaan kuntoon, kun kyseinen piraatti onnistui pääsemään lähelle. Lyhyen 'nenät vastakkain'-tulituksen jälkeen molempien alukset olivat huonossa kunnossa ja itseltäni hajosi aluksen ohjaamosta kaikki lasit. Ruudulle ilmestynyt teksti 'Emergency oxygen left 4:59' nosti kummasti pulssia. Piraatti päätti tässä vaiheessa lähteä karkuun ja itse suuntasin kohti lähintä asemaa. Lisäjännitystä toi se, että aluksen tähtäinvalikot, joita käytetään esimerkiksi näyttämään missä päin se hiekanmurun kokoinen asema on, ovat ilmeisesti heijastuksia aluksen laseilla, koska niitä ei enää näkynyt. Tutkan avulla sitten löysin oikean suunnan ja supercruisella pääsin asemalla, kun aikaa oli pari minuuttia jäljellä. Telakointiosaaminen parani monta pykälää yhdellä heittämällä kiireessä ja kun telakoin aluksen, aikaa oli vielä jäljellä 40 sekuntia. Ei siis mitään kiirettä.
Seuraavaksi ajattelin taas vaihtaa rekkakuskin roolista takaisin tutkimusmatkailijan rooliin ja kierrellä hiukan lähisysteemeissä kartoittamassa, tekemässä tehtäviä ja käymässä pienimuotoista kauppaa. Pelin tekijät ovat julkisesti sanoneet, että gamman jälkeen pitäisi tulla resetointi, jossa kaikkien pelaajien tiedot mahdollisesti pyyhitään ja kaikki palautetaan alkutilanteeseen. Ihan sataprosenttisen varmoja he tästä eivät ole, mutta toistaiseksi olen pelaillut sillä tyylillä, että todennäköisesti näin käy enkä siksi ole ryhtynyt 'suorittamaan' rahankeräämisessä ja ennen kaikkea jättänyt tutkimusmatkailun vielä jo asutettuihin systeemeihin. Mutta hauskaa toistaiseksi on ollut.
torstai 27. marraskuuta 2014
perjantai 21. marraskuuta 2014
Pelit ja mielikuvitus (Elite vai eikö Elite?)
Uuden Eliten julkaisuilmoitus kirvoitti meidänkin peliporukassa keskustelua siitä mikä pelissä oli ja ehkä on edelleenkin mielenkiintoista. Itselleni tämä oli suhteellisen selkeätä, mutta tarkemmin asiaa pohdittuani huomasin, että vaikka määritelmä oli itselleni selvä, niin kaikille se ei ollutkaan sama.
Elite, kaikissa julkaisuversioissaan, on pyrkinyt luomaan ison maailman, jossa pelaaja pääsee liikkumaan vapaasti ja voi halutessaan vaikuttaa maailman kanssa pelin sallimilla tavoilla. Elite ei koskaan ole suuremmin ohjannut pelaajaa määrätyllä polulla, vaan on antanut pelaajan päättää itse vapaasti mitä tehdä. Tässä ratkaiseva tekijä on sitten se otsikossakin esiintyvä mielikuvitus.
Itselleni Elite on aina tarjonnut mahdollisuuden mennä huitsin-piste-nevadaan, jos niin haluan ja tämä on ehkä itselleni se suurin mielenkiinto. Viime lauantaina keskusteluissamme tuli esille kysymys, miksi mennä sinne, jos siellä ei ole tiedossa välttämättä yhtään mitään. Vaikka itselleni tämä olikin täysin selkeää, niin uuden Eliten foorumikeskusteluissakin tähän on otettu kantaa suuntaan taikka toiseen useamman kerran.
Nykypelit, elokuvat, tv-sarjat jne. ovat efektitasoltaan sellaisia, että kokijan ei tarvitse itse enää kuvitella lisää vaan kaikki pystytään tuottamaan sillä tasolla, että se tuntuu realistiselta ja mahdolliselta. Raskaan työ- tai koulupäivän jälkeen on helppoa lysähtää siihen sohvalle tai tietokoneen ääreen ja nauttia valmiiksi harkitusta ja hyvin toteutetusta viihteestä, joka ei vaadi aivoilta ylimääräistä työtä.
Toisaalta meillä on hyviä esimerkkejä peleistä (esim. Minecraft), jotka vaativat harrastajaltaan valtavasti intoa ja mielikuvitusta, jotta hän pystyy luomaan kuvitelmansa. Useimmiten tällaiset pelit tuntuvat toimivan parhaiten nuorten keskuudessa, koska heillä mielikuvitus vielä laukkaa selvästi aktiivisempana kuin meillä aikuisilla.
Nykyiset morpit ovat selvästi enemmän viihteen puolella, sillä niissä on valmis maailma, jossa tapahtuu tiettyjä asioita tietyissä paikoissa ja kaikki on hyvin ohjattua ja yleensä selkeästi osoitettua, jotta pelaajan itse ei tarvitse kauheasti nähdä vaivaa luodakseen tapahtumille merkitystä. Elite on taas selkeästi akselin toisesta päästä, koska siinä pelaajan on itse löydettävä merkitys pelaamiselleen ja peli onkin enemmänkin galaksisimulaatio, jossa pelintekijät keskittyvät sen muovaamiseen ja tekevät samalla mahdollisimman monipuolisia työkaluja, joilla pelaajat voivat olla vuorovaikutuksissa ko. galaksin (meidän Linnunratamme) ja muiden pelaajien kanssa.
Kumpikaan tapa ei ole toistaan parempi, muuten kuin kokijan näkökulmasta. Itseäni on aina kiinnostanut tietty kokemisen vapaus, syy miksi esimerkiksi luen kirjoja paljon mieluummin kuin katson televisiota tai käyn elokuvissa. Morpeissa olen myös pitkään kaivannut vapaampaa maailmaa, jossa voisi samoilla ja etsiä uusia kokemuksia. Elite tulee nyt näyttämään, että onko mielikuvitukseni riittävän hyvä tuosta vapaudesta nauttimiseen vai joudunko palaamaan valmiiksi paketoidun viihteen pariin nöyränä poikana.
Sitä ennen kuitenkin hehkutan peliä lisää itselleni liittämällä siihen elokuvalainauksen, joka on yhdestä kaikkien aikojen parhaista elokuvakohtauksista: 'I've seen things you people wouldn't believe. Attack ships on fire off the shoulder of Orion. I watched C-beams glitter in the dark near the Tannhauser gate. All those moments will be lost in time... like tears in rain...'.
Elite, kaikissa julkaisuversioissaan, on pyrkinyt luomaan ison maailman, jossa pelaaja pääsee liikkumaan vapaasti ja voi halutessaan vaikuttaa maailman kanssa pelin sallimilla tavoilla. Elite ei koskaan ole suuremmin ohjannut pelaajaa määrätyllä polulla, vaan on antanut pelaajan päättää itse vapaasti mitä tehdä. Tässä ratkaiseva tekijä on sitten se otsikossakin esiintyvä mielikuvitus.
Itselleni Elite on aina tarjonnut mahdollisuuden mennä huitsin-piste-nevadaan, jos niin haluan ja tämä on ehkä itselleni se suurin mielenkiinto. Viime lauantaina keskusteluissamme tuli esille kysymys, miksi mennä sinne, jos siellä ei ole tiedossa välttämättä yhtään mitään. Vaikka itselleni tämä olikin täysin selkeää, niin uuden Eliten foorumikeskusteluissakin tähän on otettu kantaa suuntaan taikka toiseen useamman kerran.
Nykypelit, elokuvat, tv-sarjat jne. ovat efektitasoltaan sellaisia, että kokijan ei tarvitse itse enää kuvitella lisää vaan kaikki pystytään tuottamaan sillä tasolla, että se tuntuu realistiselta ja mahdolliselta. Raskaan työ- tai koulupäivän jälkeen on helppoa lysähtää siihen sohvalle tai tietokoneen ääreen ja nauttia valmiiksi harkitusta ja hyvin toteutetusta viihteestä, joka ei vaadi aivoilta ylimääräistä työtä.
Toisaalta meillä on hyviä esimerkkejä peleistä (esim. Minecraft), jotka vaativat harrastajaltaan valtavasti intoa ja mielikuvitusta, jotta hän pystyy luomaan kuvitelmansa. Useimmiten tällaiset pelit tuntuvat toimivan parhaiten nuorten keskuudessa, koska heillä mielikuvitus vielä laukkaa selvästi aktiivisempana kuin meillä aikuisilla.
Nykyiset morpit ovat selvästi enemmän viihteen puolella, sillä niissä on valmis maailma, jossa tapahtuu tiettyjä asioita tietyissä paikoissa ja kaikki on hyvin ohjattua ja yleensä selkeästi osoitettua, jotta pelaajan itse ei tarvitse kauheasti nähdä vaivaa luodakseen tapahtumille merkitystä. Elite on taas selkeästi akselin toisesta päästä, koska siinä pelaajan on itse löydettävä merkitys pelaamiselleen ja peli onkin enemmänkin galaksisimulaatio, jossa pelintekijät keskittyvät sen muovaamiseen ja tekevät samalla mahdollisimman monipuolisia työkaluja, joilla pelaajat voivat olla vuorovaikutuksissa ko. galaksin (meidän Linnunratamme) ja muiden pelaajien kanssa.
Kumpikaan tapa ei ole toistaan parempi, muuten kuin kokijan näkökulmasta. Itseäni on aina kiinnostanut tietty kokemisen vapaus, syy miksi esimerkiksi luen kirjoja paljon mieluummin kuin katson televisiota tai käyn elokuvissa. Morpeissa olen myös pitkään kaivannut vapaampaa maailmaa, jossa voisi samoilla ja etsiä uusia kokemuksia. Elite tulee nyt näyttämään, että onko mielikuvitukseni riittävän hyvä tuosta vapaudesta nauttimiseen vai joudunko palaamaan valmiiksi paketoidun viihteen pariin nöyränä poikana.
Sitä ennen kuitenkin hehkutan peliä lisää itselleni liittämällä siihen elokuvalainauksen, joka on yhdestä kaikkien aikojen parhaista elokuvakohtauksista: 'I've seen things you people wouldn't believe. Attack ships on fire off the shoulder of Orion. I watched C-beams glitter in the dark near the Tannhauser gate. All those moments will be lost in time... like tears in rain...'.
torstai 13. marraskuuta 2014
Eliteä odotellessa
Elite Dangerousin julkaisupäivä varmistui tuossa viime viikolla ja vielä tämän vuoden puolella pääsemme sitten takaisin nostalgiapitoiseen avaruuteen. Itselläni on jo kilpavarustelu meinannut karata käsistä heti alkuunsa, kun kävin ostamassa HOTAS-systeemin (Thrustmaster T.Flight Hotas X). Tosin 50 euroa oli hyvin halpa hinta sellaisesta ja käyttöä sille on ehkä enemmänkin.
Vanhasta ja alkuperäisestä Elitestä muistot ovat sitten melko vähäisiä, mutta yllättävän selkeitä. Muistikuvat asemille telakoitumisesta (tai törmäämisestä) tai tutkan tulkitsemisesta lienevät kaikille peliä pelanneille tuttuja. Kaupankäynti on jäänyt pääpiirteissään mieleen, mutta en muistanut yhtään hyvää kauppareittiä tai aktiivista kauppareittiä, mitä olisin alkuperäisessä versiossa lentänyt. Tärkeimpänä muistona ehkä lienee kuitenkin se avaruuden ja tilan tuntu.
Lueskellessani hieman wikiä ja pelin foorumeita selvitelläkseni pelimoodeja, törmäsin sitten kuvaukseen erilaisista rooleista ja kuvaus pelin sisältämästä tutkimusmatkailusta oli sitten juuri se mitä olin etsinyt. Ensimmäinen pelkoni oli se, että kun peliä voi pelata morppina, niin muut ennättävät tutkia kaikki tuntemattomat systeemit ja minulle ei jää mitään 'rajamaita' tutkittavaksi. Tätä piti siis tutkia tarkemmin.
Reilu kuukausi sitten annetussa haastattelussa David Braben mainitsee, että pelissä on tällä hetkellä jo valmiina 400 miljardia tähtisysteemiä eli heidän määritelmänsä siitä kuinka suuri meidän galaksimme on. Kaikki pelaajat aloittavat noin 100 valovuoden kokoisen 'pallon' sisältä, joten sen ulkopuolelle jää melko paljon. Wikipedia kertoo, että tällä hetkellä arvio Linnunradan koosta on 100 000 - 120 000 valovuotta ja 100 - 400 miljardia tähteä, joten jos tuon perusteella vedetään johtopäätöksiä, niin aloitusalueen koko on hyvinkin pieni. Laskeskelin sitten, että jos 100 000 pelaajaa kukin vierailee kymmenessä eri tähtisysteemissä joka päivä, niin koko galaksin tutkimiseen menisi tältä pelaajamäärältä 400 000 päivää eli noin 1095 vuotta, joten eiköhän tuolta löydy kartoittamatonta aluetta minunkin koluttavaksi.
Pelissä on pyritty tutkiminen tekemään vuorovaikutteiseksi siten, että pelaajat ostavat tietoa tähtisysteemeistä asemilta, jonne sen on ensin toimittanut joku muu pelaaja, joka on käynyt kyseisessä systeemissä ja suorittanut siellä erilaisia tutkimustoimia. Halutessaan voi vain tehdä pikavierailuita ja pyrkiä käymään mahdollisimman monessa paikassa ensimmäisenä tai voi tutkia systeemiä tarkemmin ja sitä kautta selvittää millainen paikka se on. Joka tapauksessa, jos sitten palaa takaisin asutetulle seudulle, niin tämän tutkimustiedon voi myydä asemille, mikäli vain sattuu omistamaan jotain uutta tietoa. Hyvä tapa tehdä tutkimusmatkailusta bisnestä ja samalla nostaa sen kiinnostavuutta.
Mielenkiintoista on myös sitten jatkossa nähdä, miten pelintekijät ovat ajatelleet ihmiskunnan laajenemisen tutkituille seuduille. Huhuja on ollut, että tulevissa laajennuksissa pelaajat voisivat ehkä rakentaa itse asemia tms., mutta toistaiseksi mitään varmaa ei ole kerrottu. Joka tapauksessa itselläni pelin alku menee rahan keräämiseen joko kaupankäynnillä tai kaivostoiminnalla ja sitten, kun olen saanut riittävän suuren pääoman kerättyä, niin ostan ja varustan oman tutkimusalukseni ja matka huitsin-piste-nevadaan alkaa.
Vanhasta ja alkuperäisestä Elitestä muistot ovat sitten melko vähäisiä, mutta yllättävän selkeitä. Muistikuvat asemille telakoitumisesta (tai törmäämisestä) tai tutkan tulkitsemisesta lienevät kaikille peliä pelanneille tuttuja. Kaupankäynti on jäänyt pääpiirteissään mieleen, mutta en muistanut yhtään hyvää kauppareittiä tai aktiivista kauppareittiä, mitä olisin alkuperäisessä versiossa lentänyt. Tärkeimpänä muistona ehkä lienee kuitenkin se avaruuden ja tilan tuntu.
Lueskellessani hieman wikiä ja pelin foorumeita selvitelläkseni pelimoodeja, törmäsin sitten kuvaukseen erilaisista rooleista ja kuvaus pelin sisältämästä tutkimusmatkailusta oli sitten juuri se mitä olin etsinyt. Ensimmäinen pelkoni oli se, että kun peliä voi pelata morppina, niin muut ennättävät tutkia kaikki tuntemattomat systeemit ja minulle ei jää mitään 'rajamaita' tutkittavaksi. Tätä piti siis tutkia tarkemmin.
Reilu kuukausi sitten annetussa haastattelussa David Braben mainitsee, että pelissä on tällä hetkellä jo valmiina 400 miljardia tähtisysteemiä eli heidän määritelmänsä siitä kuinka suuri meidän galaksimme on. Kaikki pelaajat aloittavat noin 100 valovuoden kokoisen 'pallon' sisältä, joten sen ulkopuolelle jää melko paljon. Wikipedia kertoo, että tällä hetkellä arvio Linnunradan koosta on 100 000 - 120 000 valovuotta ja 100 - 400 miljardia tähteä, joten jos tuon perusteella vedetään johtopäätöksiä, niin aloitusalueen koko on hyvinkin pieni. Laskeskelin sitten, että jos 100 000 pelaajaa kukin vierailee kymmenessä eri tähtisysteemissä joka päivä, niin koko galaksin tutkimiseen menisi tältä pelaajamäärältä 400 000 päivää eli noin 1095 vuotta, joten eiköhän tuolta löydy kartoittamatonta aluetta minunkin koluttavaksi.
Pelissä on pyritty tutkiminen tekemään vuorovaikutteiseksi siten, että pelaajat ostavat tietoa tähtisysteemeistä asemilta, jonne sen on ensin toimittanut joku muu pelaaja, joka on käynyt kyseisessä systeemissä ja suorittanut siellä erilaisia tutkimustoimia. Halutessaan voi vain tehdä pikavierailuita ja pyrkiä käymään mahdollisimman monessa paikassa ensimmäisenä tai voi tutkia systeemiä tarkemmin ja sitä kautta selvittää millainen paikka se on. Joka tapauksessa, jos sitten palaa takaisin asutetulle seudulle, niin tämän tutkimustiedon voi myydä asemille, mikäli vain sattuu omistamaan jotain uutta tietoa. Hyvä tapa tehdä tutkimusmatkailusta bisnestä ja samalla nostaa sen kiinnostavuutta.
Mielenkiintoista on myös sitten jatkossa nähdä, miten pelintekijät ovat ajatelleet ihmiskunnan laajenemisen tutkituille seuduille. Huhuja on ollut, että tulevissa laajennuksissa pelaajat voisivat ehkä rakentaa itse asemia tms., mutta toistaiseksi mitään varmaa ei ole kerrottu. Joka tapauksessa itselläni pelin alku menee rahan keräämiseen joko kaupankäynnillä tai kaivostoiminnalla ja sitten, kun olen saanut riittävän suuren pääoman kerättyä, niin ostan ja varustan oman tutkimusalukseni ja matka huitsin-piste-nevadaan alkaa.
maanantai 10. marraskuuta 2014
Free-to-playn eroavaisuudet
Pelasin Civilization: Beyond Earthiä 78 tuntia parissa viikossa sen ilmestymisen jälkeen, joten ajattelin pitää hieman taukoa ja käydä katsomassa mitä kuuluu pariin morppiin, jota pelasin aikaisemmin ja listalle päätyivät Rift ja Star Wars: The Old Republic (SWTOR). Molemmat ovat tätä nykyä free-to-play morppeja eli pelaamaan pääsee vaikkei mitään maksa. Olen ollut molemmissa peleissä aikaisemmin tilaajana ja tämä antaa sitten kumpaankiin peliin pieniä etuja verrattuna täysin uuteen pelaajaan.
Rift on näistä peleistä selkeästi pelaajaystävällisempi kokemus. Katselin pelin sivuilta, että mitä rajoituksia täysin uudella pelaajalla on ja löysin maininnat vähemmistä hahmosloteista, vähemmän kasseja hahmolle ja rahakatto, joka näytti olevan 2500 platinaa. Omalla hahmollani, jolla oli pelattu peliä kahteen otteeseen yhteensä noin viiden kuukauden ajan, oli kukkarossaan pikkuisen yli 1000 platinaa eli rahakaton saavuttaminen ei tapahdu ihan hetkessä. Muita rajoituksia on siinä, että ilmaispelaaja ei saa käyttöönsä kaikkia hahmosieluja ja uusimmasta lisäosasta tulee vielä kaksi paikkaa tavaroille (korvakorut), joita ei saa käyttöönsä ellei osta lisäosaa. Riftin positiivisena puolena on tosin se, että ainakin nuo tavarapaikat saa ostettua pelin sisäisellä valuutalla pelin sisäisestä kaupasta eli ei tarvitse rasittaa luottokorttiaan, jos nuo haluaa käyttöön.
Muuten peli ei käsittääkseni rajoita tekemisiä oikeastaan mitenkään. Maailmaan oli ilmestynyt uusia questejä sinne tänne ja pääsin myös uudelle alueelle sisään ja aloitettua siellä questien tekemisen. Eli rahalla saa vain käytännössä erilaisia bonuksia kokemuksen, rahan ja tavaran keräämiseen. Mitään ei ole ilmaispelaajalta suljettu pois ja edut, jotka maksamalla saa, ovat pääosin kosmeettisia eli ilman niitä pärjää aivan hyvin.
SWTOR oli sitten aivan toisenlainen tarina. Koska edellisestä pelikerrasta oli huomattavasti pidempi aika, niin ensimmäinen tunti meni hahmon säätämiseen ja uusien asioiden selvittämiseen. Parhaimpana uusista asioista oli se, että hahmot saivat ostaa itselleen asunnon ja sitä pääsi sitten sisustamaan keräämällä sisustustavaroita maailmalta tai tekemällä niitä itse. Systeemi oli melko LOTROmainen, mutta selkeästi monipuolisempi sillä lattiassa ja seinässä olevien 'koukkujen' muotoa ja kokoa sai muuttaa usean eri vaihtoehdon välillä. Toinen itselleni tuntematon pelimuoto oli sitten Galactic Starfighter, joka on avaruushävittäjillä suoritettavaa pvp-peliä, jossa kaksi joukkuetta kilpailee parissa eri pelimuodossa toisiaan vastaan. Vaikutti ihan mielenkiintoiselta, mutta ei niin meikäläisen juttu, joten jätin tällä kertaa väliin.
SWTORissa olen statuksella Preferred, joka siis tarkoittaa sitä, että olen joskus ollut pelin tilaaja. Kyseiseen statukseen pääsemiseen näkyy riittävän se, että ostaa jotain SWTORin kaupasta, joten olettaisin, että puhtaita free-to-play pelaajia lienee melko vähän. Aikaisempien Rift-kokemusten pohjalta kuvittelin, että pelissä saisi tehdä asioita melko vapaasti, mutta aika äkkiä alkoi kylmä lahna läpsyä päin naamaa.
Ensimmäisenä huomasin, että kukkaroni oli täynnä ja osa aikaisemmin tienatusta rahasta oli mennyt ns. talletustilille. Kukkaron koko oli melko naurettava, kun maksimirahamäärä oli 350 000 crediittiä ja kallein ostettava asunto maksoi kaksi miljoonaa. Ostin itselleni halvimman asunnon, joka maksoi 5000 ja kun pääsin sitä tarkemmin tutkimaan, niin huomasin, että asuntoa voisi laajentaa esim. kahden miljoonan autotallilla ja miljoonan parvekkeella, joita en siis free-to-play pelaajana voi ostaa, koska kukkarooni ei tätä rahamäärää mahdu.
Ajattelin sitten täydentää tuhlaamani rahat talletustililtä, mutta sepäs ei onnistukaan ilman, että hankit oikealla rahalla tai grindaamalla pelistä SWTOR-kaupan valuuttaa. Eli aikaisemmin tienaamasi rahavarannot olivatkin nyt pelin omaisuutta, johon sinulla oli kiinnitys, jonka pystyit lunastamaan niin halutessasi. Sama paljastui kiltapankistamme, joka oli free-to-play pelaajilta suljettu ja vaati avaamiseksi joko pelaajan itsensä suorittaman maksun kauppavaluutassa tai että killan johtaja olisi pelaaja, jolla on tilaus eli hän on maksanut siitä. Eli mitä tahansa kiltapankissa oli, niin se oli nyt siellä lukkojen takana, jotka sai käytännössä auki vain oikealla rahalla.
Lisäksi peli kertoi sitten, että jos satuit saamaan jostain parempaa tavaraa kuin mitä päälläsi nyt oli, niin se todennäköisesti olisi lukittu ja vaatisi lukituksen purkamisen, joka taas oli ostettavissa kaupasta. Kävin sitten kokeilemassa paria questiä ja niissäkin tuli heti vastaan ilmoitus, että jos haluat valita kaikkien questipalkintojen välillä, niin tarvitset siihenkin kaupasta erillisen luvan. Ja kun yritin mennä sitten peliin ilmestyneille uusille alueille, niin sielläkin tuli sitten portsari vastaan ja ilmoitti, että en kuulu siihen parhaaseen väestönosaan ja minun kuuluisi pysyä siellä köyhien peliosassa.
SWTORissa on oikeastaan tehty kaikki pelaaminen niin selkeästi rajatuksi, että vaihtoehdoksi jää joko hankkia pelin tilaus tai tehdä niin kuin minä tein ja poistaa peli kovalevyltä. En tiedä toimiiko tuo systeemi, mutta Rift on selkeästi peli, joka on kiinnostunut houkuttelemaan pelaajia antamalla heille luvan kokeilla kaikkea vapaasti ja jos peli kiinnostaa, niin toivoo saavansa pelaajilta rahaa. SWTOR taas vetää sillä kylmällä lahnalla päin pläsiä ja ilmoittaa, että tänne ei ole mitään asiaa, jos et maksa. Nykykilpailussa tuntuu tyhmältä, mutta ilmeisesti kuitenkin peli on riittävän kannattava tuttuutensa vuoksi ja pyörii sen ansiosta. Pelattavuudessa molemmat tuntuivat edelleen ihan hyviltä enkä usko sen vaikuttavan, mutta jos mainostat itseäsi free-to-playnä, niin SWTOR ei sitä oikeasti ole.
Rift on näistä peleistä selkeästi pelaajaystävällisempi kokemus. Katselin pelin sivuilta, että mitä rajoituksia täysin uudella pelaajalla on ja löysin maininnat vähemmistä hahmosloteista, vähemmän kasseja hahmolle ja rahakatto, joka näytti olevan 2500 platinaa. Omalla hahmollani, jolla oli pelattu peliä kahteen otteeseen yhteensä noin viiden kuukauden ajan, oli kukkarossaan pikkuisen yli 1000 platinaa eli rahakaton saavuttaminen ei tapahdu ihan hetkessä. Muita rajoituksia on siinä, että ilmaispelaaja ei saa käyttöönsä kaikkia hahmosieluja ja uusimmasta lisäosasta tulee vielä kaksi paikkaa tavaroille (korvakorut), joita ei saa käyttöönsä ellei osta lisäosaa. Riftin positiivisena puolena on tosin se, että ainakin nuo tavarapaikat saa ostettua pelin sisäisellä valuutalla pelin sisäisestä kaupasta eli ei tarvitse rasittaa luottokorttiaan, jos nuo haluaa käyttöön.
Muuten peli ei käsittääkseni rajoita tekemisiä oikeastaan mitenkään. Maailmaan oli ilmestynyt uusia questejä sinne tänne ja pääsin myös uudelle alueelle sisään ja aloitettua siellä questien tekemisen. Eli rahalla saa vain käytännössä erilaisia bonuksia kokemuksen, rahan ja tavaran keräämiseen. Mitään ei ole ilmaispelaajalta suljettu pois ja edut, jotka maksamalla saa, ovat pääosin kosmeettisia eli ilman niitä pärjää aivan hyvin.
SWTOR oli sitten aivan toisenlainen tarina. Koska edellisestä pelikerrasta oli huomattavasti pidempi aika, niin ensimmäinen tunti meni hahmon säätämiseen ja uusien asioiden selvittämiseen. Parhaimpana uusista asioista oli se, että hahmot saivat ostaa itselleen asunnon ja sitä pääsi sitten sisustamaan keräämällä sisustustavaroita maailmalta tai tekemällä niitä itse. Systeemi oli melko LOTROmainen, mutta selkeästi monipuolisempi sillä lattiassa ja seinässä olevien 'koukkujen' muotoa ja kokoa sai muuttaa usean eri vaihtoehdon välillä. Toinen itselleni tuntematon pelimuoto oli sitten Galactic Starfighter, joka on avaruushävittäjillä suoritettavaa pvp-peliä, jossa kaksi joukkuetta kilpailee parissa eri pelimuodossa toisiaan vastaan. Vaikutti ihan mielenkiintoiselta, mutta ei niin meikäläisen juttu, joten jätin tällä kertaa väliin.
SWTORissa olen statuksella Preferred, joka siis tarkoittaa sitä, että olen joskus ollut pelin tilaaja. Kyseiseen statukseen pääsemiseen näkyy riittävän se, että ostaa jotain SWTORin kaupasta, joten olettaisin, että puhtaita free-to-play pelaajia lienee melko vähän. Aikaisempien Rift-kokemusten pohjalta kuvittelin, että pelissä saisi tehdä asioita melko vapaasti, mutta aika äkkiä alkoi kylmä lahna läpsyä päin naamaa.
Ensimmäisenä huomasin, että kukkaroni oli täynnä ja osa aikaisemmin tienatusta rahasta oli mennyt ns. talletustilille. Kukkaron koko oli melko naurettava, kun maksimirahamäärä oli 350 000 crediittiä ja kallein ostettava asunto maksoi kaksi miljoonaa. Ostin itselleni halvimman asunnon, joka maksoi 5000 ja kun pääsin sitä tarkemmin tutkimaan, niin huomasin, että asuntoa voisi laajentaa esim. kahden miljoonan autotallilla ja miljoonan parvekkeella, joita en siis free-to-play pelaajana voi ostaa, koska kukkarooni ei tätä rahamäärää mahdu.
Ajattelin sitten täydentää tuhlaamani rahat talletustililtä, mutta sepäs ei onnistukaan ilman, että hankit oikealla rahalla tai grindaamalla pelistä SWTOR-kaupan valuuttaa. Eli aikaisemmin tienaamasi rahavarannot olivatkin nyt pelin omaisuutta, johon sinulla oli kiinnitys, jonka pystyit lunastamaan niin halutessasi. Sama paljastui kiltapankistamme, joka oli free-to-play pelaajilta suljettu ja vaati avaamiseksi joko pelaajan itsensä suorittaman maksun kauppavaluutassa tai että killan johtaja olisi pelaaja, jolla on tilaus eli hän on maksanut siitä. Eli mitä tahansa kiltapankissa oli, niin se oli nyt siellä lukkojen takana, jotka sai käytännössä auki vain oikealla rahalla.
Lisäksi peli kertoi sitten, että jos satuit saamaan jostain parempaa tavaraa kuin mitä päälläsi nyt oli, niin se todennäköisesti olisi lukittu ja vaatisi lukituksen purkamisen, joka taas oli ostettavissa kaupasta. Kävin sitten kokeilemassa paria questiä ja niissäkin tuli heti vastaan ilmoitus, että jos haluat valita kaikkien questipalkintojen välillä, niin tarvitset siihenkin kaupasta erillisen luvan. Ja kun yritin mennä sitten peliin ilmestyneille uusille alueille, niin sielläkin tuli sitten portsari vastaan ja ilmoitti, että en kuulu siihen parhaaseen väestönosaan ja minun kuuluisi pysyä siellä köyhien peliosassa.
SWTORissa on oikeastaan tehty kaikki pelaaminen niin selkeästi rajatuksi, että vaihtoehdoksi jää joko hankkia pelin tilaus tai tehdä niin kuin minä tein ja poistaa peli kovalevyltä. En tiedä toimiiko tuo systeemi, mutta Rift on selkeästi peli, joka on kiinnostunut houkuttelemaan pelaajia antamalla heille luvan kokeilla kaikkea vapaasti ja jos peli kiinnostaa, niin toivoo saavansa pelaajilta rahaa. SWTOR taas vetää sillä kylmällä lahnalla päin pläsiä ja ilmoittaa, että tänne ei ole mitään asiaa, jos et maksa. Nykykilpailussa tuntuu tyhmältä, mutta ilmeisesti kuitenkin peli on riittävän kannattava tuttuutensa vuoksi ja pyörii sen ansiosta. Pelattavuudessa molemmat tuntuivat edelleen ihan hyviltä enkä usko sen vaikuttavan, mutta jos mainostat itseäsi free-to-playnä, niin SWTOR ei sitä oikeasti ole.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)