Pelit ja mielikuvitus (Elite vai eikö Elite?)

Uuden Eliten julkaisuilmoitus kirvoitti meidänkin peliporukassa keskustelua siitä mikä pelissä oli ja ehkä on edelleenkin mielenkiintoista. Itselleni tämä oli suhteellisen selkeätä, mutta tarkemmin asiaa pohdittuani huomasin, että vaikka määritelmä oli itselleni selvä, niin kaikille se ei ollutkaan sama.

Elite, kaikissa julkaisuversioissaan, on pyrkinyt luomaan ison maailman, jossa pelaaja pääsee liikkumaan vapaasti ja voi halutessaan vaikuttaa maailman kanssa pelin sallimilla tavoilla. Elite ei koskaan ole suuremmin ohjannut pelaajaa määrätyllä polulla, vaan on antanut pelaajan päättää itse vapaasti mitä tehdä. Tässä ratkaiseva tekijä on sitten se otsikossakin esiintyvä mielikuvitus.

Itselleni Elite on aina tarjonnut mahdollisuuden mennä huitsin-piste-nevadaan, jos niin haluan ja tämä on ehkä itselleni se suurin mielenkiinto. Viime lauantaina keskusteluissamme tuli esille kysymys, miksi mennä sinne, jos siellä ei ole tiedossa välttämättä yhtään mitään. Vaikka itselleni tämä olikin täysin selkeää, niin uuden Eliten foorumikeskusteluissakin tähän on otettu kantaa suuntaan taikka toiseen useamman kerran.

Nykypelit, elokuvat, tv-sarjat jne. ovat efektitasoltaan sellaisia, että kokijan ei tarvitse itse enää kuvitella lisää vaan kaikki pystytään tuottamaan sillä tasolla, että se tuntuu realistiselta ja mahdolliselta. Raskaan työ- tai koulupäivän jälkeen on helppoa lysähtää siihen sohvalle tai tietokoneen ääreen ja nauttia valmiiksi harkitusta ja hyvin toteutetusta viihteestä, joka ei vaadi aivoilta ylimääräistä työtä.

Toisaalta meillä on hyviä esimerkkejä peleistä (esim. Minecraft), jotka vaativat harrastajaltaan valtavasti intoa ja mielikuvitusta, jotta hän pystyy luomaan kuvitelmansa. Useimmiten tällaiset pelit tuntuvat toimivan parhaiten nuorten keskuudessa, koska heillä mielikuvitus vielä laukkaa selvästi aktiivisempana kuin meillä aikuisilla.

Nykyiset morpit ovat selvästi enemmän viihteen puolella, sillä niissä on valmis maailma, jossa tapahtuu tiettyjä asioita tietyissä paikoissa ja kaikki on hyvin ohjattua ja yleensä selkeästi osoitettua, jotta pelaajan itse ei tarvitse kauheasti nähdä vaivaa luodakseen tapahtumille merkitystä. Elite on taas selkeästi akselin toisesta päästä, koska siinä pelaajan on itse löydettävä merkitys pelaamiselleen ja peli onkin enemmänkin galaksisimulaatio, jossa pelintekijät keskittyvät sen muovaamiseen ja tekevät samalla mahdollisimman monipuolisia työkaluja, joilla pelaajat voivat olla vuorovaikutuksissa ko. galaksin (meidän Linnunratamme) ja muiden pelaajien kanssa.

Kumpikaan tapa ei ole toistaan parempi, muuten kuin kokijan näkökulmasta. Itseäni on aina kiinnostanut tietty kokemisen vapaus, syy miksi esimerkiksi luen kirjoja paljon mieluummin kuin katson televisiota tai käyn elokuvissa. Morpeissa olen myös pitkään kaivannut vapaampaa maailmaa, jossa voisi samoilla ja etsiä uusia kokemuksia. Elite tulee nyt näyttämään, että onko mielikuvitukseni riittävän hyvä tuosta vapaudesta nauttimiseen vai joudunko palaamaan valmiiksi paketoidun viihteen pariin nöyränä poikana.

Sitä ennen kuitenkin hehkutan peliä lisää itselleni liittämällä siihen elokuvalainauksen, joka on yhdestä kaikkien aikojen parhaista elokuvakohtauksista: 'I've seen things you people wouldn't believe. Attack ships on fire off the shoulder of Orion. I watched C-beams glitter in the dark near the Tannhauser gate. All those moments will be lost in time... like tears in rain...'.