Töissäolo sitoi aika paljon aivoenergiaa ja peleistä pohtiminen jäi huomattavasti vähemmälle. Nyt kun on ollut taas viikon vapaalla, niin ajatukset alkavat pyöriä taas muissakin asioissa ja peleistä pohtiminen on päässyt taas käyntiin.
Viimeiset kolme viikkoa on tullut pelattua Defiancea ja viimeisen viikon aikana on alkanut mietityttämään jatko. Peli sitouttaa pelaajaa perinteisesti itseensä antamalla kasan tehtäviä ja saavutuksia, joiden parissa aikaa voi kuluttaa paljonkin. Itseäni se ei kuitenkaan suuresti kiinnosta ja lueskelin reilu vuosi sitten kirjoittamaani tekstiä tästä samasta asiasta (sama otsikko) ja huomasin, että asiat eivät ole suuresti muuttuneet.
Morpit tuntuvat tällä hetkellä luottavan siihen, että pelaamisen perusnautinto on riittävän suuri sitouttamaan valtaosan pelaajista peliin. Tähän lisätään sitten saavutukset ja toivotaan niiden tukevan toisiaan riittävästi, että pelaajat pysyisivät pelissä. Mutta näin ei kuitenkaan ole. Valtaosa pelaajista pelaa peliä muutaman kuukauden ja loikkaa sen jälkeen seuraavaan peliin. Ja tämä ilmiö ei ole mitenkään uusi vaan se oli esillä jo 15 vuotta sitten yhdessä ensimmäisistä aktiivisista blogeista MMO-skenestä (Biting the Hand).
Itselläni syy tähän loikkimiseen omasta mielestäni on nimenomaan peliin sitoutuminen. Jos peliin sitoutuminen on vain hahmon kehittämistä ja saavutusten keräämistä, niin se on hyvin pieni asia, joka pitää minua pelissä kiinni. Hahmon kehittyminen ei ole minun kehittymistä ja saavutusten keräileminen ei tuo itselleni suurtakaan mielihyvää. Esimerkkinä sitouttavasta kehittymisestä voidaan pitää vaikkapa golfia. Golfin pelaaminen itsessään on kivaa, mutta sen lisäksi lajista löytyy absoluuttinen mittari, joka mittaa nimenomaan minun osaamistani muihin verrattuina eli tasoitus. Sen avulla voin nähdä kuinka hyvä olen ja omalla tasollani se on aina parannettavissa, se vain vaatii työtä.
Morpeissa hahmon kehittyminen on periaatteessa vain aikatekninen asia, joka tapahtuu automaattisesti mikäli vain teet jotain pelissä. Defiancessa ei ole olemassa tasoja, kuten perinteisemmissä morpeissa, mutta sen sijaan siinä kerätään EGOa, joka on jossain määrin rinnastettavissa hahmon kehittymiseen tasoissa. Se ei tapahtu täysin automaattisesti vaan vaatii tiettyjen asioiden tekemistä, mutta nämä asiat eivät vaadi taitotason nostamista vaan ainoastaan enemmän aikaa.
Jos tätä verrataan golfin tasoitusjärjestelmään niin ero on selvä. Jos haluat golftasoituksesi pienemmäksi niin se tarkoittaa, että sinun täytyy nostaa taitotasoasi. Ja taitotaso nousee vain harjoittelemalla, joka vaatii sitoutumista. Tällainen sitoutuminen on paljon pysyvämpää kuin pelkkä ajankäyttö, mitä tällä hetkellä harrastetaan morpeissa. Itse ainakin käytän aikani tavalla, joka tuntuu itsestäni mielenkiintoiselta ja usein se mielenkiintoisempi peli on uusi peli, jota en ole vielä pelannut ja joka tarjoaa uusia kokemuksia. Morpit ovatkin tässä mielessä ajankäyttötapoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti