Viimeisen kuukauden aikana olen pelannut yli 150 tuntia The Elder Scrolls V: Skyrimiä ja olen mietiskellyt sitä mikä tekee pelistä mielenkiintoisen ja hyvän. Tänä aamuna sitten tapahtui jonkinlainen valaistuminen ja tajusin, että pelasin Skyrimiä paljon, koska pidin maailmasta ja sen tunnelmasta. Pelimekaniikka oli siellä jossain taustalla enkä kiinnittänyt siihen hirveämmin huomiota pelaamisen aikana. Minua ei kiinnostanut taitojen maksimointi tai se mistä löytyisivät niiden kouluttajat vaan niiden kehittyminen tapahtui muun pelaamisen ohessa.
Tajusin myös, että Skyrimissä kiinnostavaa oli nimenomaan maailma eikä pelkästään tehtävät, joita sai pelin eri henkilöiltä tehtäväkseen. Suurimman osan ajasta pyörin pitkin ja poikin maailmaa tutkimassa paikkoja ja luolia vain sen takia, että se tuntui kiinnostavalta, ei sen takia, että joku lähikylässä halusi minun hakevan kyseisestä luolasta sinne jääneen tavaran. Monissa paikoissa törmäsinkin tavaroihin, joita joku muu halusi myöhemmin, mutta ne eivät olleet pelaamisen pääasia.
Rupesin sitten miettimään pelaamiani morppeja ja tajusin, että viimeisen kerran vastaavaan tunnelmaan olin päässyt morpeissa LOTROn alkuaikoina ennen ensimmäistä laajennusta. Pelimekaniikan metapelaaminen on sinällään ihan mielenkiintoista, mutta taitojen tai maineen maksimoiminen on pelistä riippumatta yleensä vain variaatio samasta tavasta saavuttaa eri päätepiste.
Mekaniikan metapelaamisessa pääpaino onkin mielestäni keskittynyt siihen, että hahmo optimoidaan toimimaan tietyllä tavalla kerrasta toiseen. Sillä mitä ympärillä tapahtuu ei ole periaatteessa mitään väliä, kunhan hahmon taitorotaatio tapahtuu täydellisesti. Tätä sitten toistetaan tunnista toiseen sen hetkisen tavoitteen täyttämisen yhteydessä, kunnes kaikki on tehty. Ja jossain vaiheessa hauskuus on kadonnut.
Mekaniikka pelissä ei siis saa olla pelin päämielenkiinto, mikä tapahtui itselleni Riftissä. Riftin roolit olivat aluksi erittäin mielenkiintoisia ja toivat peliin paljon uutta. Ne ovatkin systeemi, joka mielestäni pitäisi löytyä muodossa tai toisessa useimmista peleistä, mutta ne eivät voi olla pelin pääasia. Onnistuessaan mekaniikka on pelissä mukana ja se kiinnostaa, mutta suurimman osan ajasta se on vain jossain siellä kaiken muun taustalla eikä siihen kiinnitä mitään huomiota. Tässä Skyrim onnistui mielestäni loistavasti.
SWTOR tekee joitakin pieniä uudistuksia morppien taistelumekaaniikkaan, jotka voivat olla isojakin asioita, mutta niitä pitää päästä ensin testaamaan ennen kuin niistä voi olla mitään mieltä. Suurin muutos SWTORissa kuitenkin voi olla siinä, että pelin tarinaan on satsattu paljon. Jos maailma on lähelläkään sitä tasoa mitä Biowaren peleissä aikaisemmin niin SWTOR voi onnistua pelimekaniikan häivyttämisessä tarinan ja maailman taakse. Ja jos näin käy niin viimeaikaisten kokemusten perusteella ainakin minä olen silloin tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti