Viime viikkoina aloin taas miettimään asiaa, joka aina välistä on pulpahtanut esille eli pelaajan ja pelin välistä rajapintaa tai tarkemmin sanottuna siis sitä kuinka pelaaja ohjaa pelihahmoaan. Aina välistä tulee pelejä, jotka onnistuvat nostattamaan raivonäppylöitä iholle, kuten Mass Effect 3, huonolla ohjaustoteutuksellaan. Yleensä nämä pelit ovat konsoleille ja pc:lle yhteisesti suunniteltuja pelejä, joissa ilmeisesti konsoliversio on se pääversio ja kaikki on tehty sen ehdoilla. Tämä sitten näkyy huonona pc-toteutuksena käyttöliittymän puolella.
PC-pelien puolella hahmojen liikuttaminen tapahtuu pääasiallisesti WASD-näppäimillä ja hiirellä. WASD-ohjaus tuli yleisesti käyttöön 1990-luvun loppupuolella ja wikin mukaan Half Life olisi ensimmäinen peli, joka olisi tarjonnut WASD-ohjausta pelaajalle oletuksena. Nykyään se on lähes kaikissa peleissä, joissa pelaaja ohjaa hahmoaan ruudulla riippumatta siitä katsotaanko peliä hahmon silmistä (ensimmäisen persoonan pelit, FPS) tai näkyykö hahmo ruudulla (kolmannen persoonan pelit). Ohjaustyylin yleistyminen mahdollistaa sen, että se on tuttu pelaajalle ennestään jo muista peleistä ja uppoutuminen peliin on helpompaa, kun pelaajan ei tarvitse ihmetellä erikseen ohjaamista.
PC:lle tehdyissä konsolikäännöksissä WASD-ohjaus on useimmiten huomioitu, mutta yksi asia missä pc-pelien maailma on selvästi parempi verrattuna konsolipelin maailmaan on pelaajalle annettu vapaus määritellä itse toimintonsa. PC-pelissä, tai ainakin hyvin tehdyssä pc-pelissä, pelaaja voi hyvin vapaasti määrittää valtaosalle toiminnoista melkein minkä tahansa näppäimen näppäimistöltä tai hiirestä. Tämä mahdollistaa sen, että pelaajalla on mahdollisuus säätää kaikkien pelaamiensa pelien toimivuuden hyvinkin samanlaiseksi pelistä riippumatta. Itselläni tyypillisesti pelistä riippumatta hiiren peukalonappi aktivoi juoksemisen.
Konsolipelien ongelma on se, että konsoliohjaimessa on rajattu määrä nappeja. PS3:n ohjaimessa on 10 nappia, jos vasemman käden suuntanapit on varattu liikkumiseen, maksimissaan siis 14. Konsolipeleissä tämän takia toimintoja sitten yhdistetäänkin yhden napin alle, joka toimii eri tilanteissa eri tavoin. Toinen toteutusmahdollisuus on se, että kahden napin painaminen yhtäaikaisesti saa aikaan eri reaktion.
Kun sitten tällainen konsolipeli käännetään pc:lle niin pelaajalle annetaan paremmissa peleissä mahdollisuus säätää eri näppäimiä eri toiminnoille, mutta viime aikoina pelaamissani peleissä yhden napin alla olevat useammat toiminnot eivät ole olleet erotettavissa vaikka pc:llä se olisikin järkevää. Seurauksena on usein pientä ärsytystä tai pahimmassa tapauksessa pelin kesken jääminen, joka oli itselläni lähellä Mass Effect 3:ssa. Peli, jonka tarinaa pidin loistavana, oli jäädä kesken sen takia, että ohjaus oli yhdeltä osin surkea.
Vaikka tämä asia ei ehkä alkuun tunnu merkittävältä niin se on kuitenkin yksi isoimmista asioista pelinautinnon kannalta. Kuvittele, jos sinun pitäisi käydä minuutin välein heilauttamassa kättä televisioruudun edessä ettei se sammuttaisi itseään ja mieti minkälaista katselunautintoa saisit. Samalla tavalla melkein mitä tahansa me teemmekin niin se rajapinta meidän ja tekemisen välissä pitää olla mahdollisimman ohut, että se ei muodostu häiritseväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti