Eilen nukkumaan mennessä pyörittelin menneen vuoden pelejä ja niihin liittyneitä asioita päässäni ja aloin miettimään, mitkä alueet morpeissa ovat jääneet itselleni parhaiten mieleen. Lyhyen pohdinnan jälkeen päähän nousivat LOTROsta Kontu (Shire) ja SWTORista Hoth ja Tatooine. Jonkin verran asiaa lisää mietittyäni, löysin alueille yhteisen tekijän. Kaikki kolme aluetta ovat poikkeuksia morppien EU-direktiivin mukaisessa otusjakaumassa. Direktiivin mukaisesti alueella täytyy olla tapettavia otuksia siten, että seuraava on korkeintaan viiden sekunnin juoksemisen päässä, muuten menee aikaa hukkaan.
Väite, jonka tästä kehittelin, on seuraava: morpeissa tasaisin välein levitetyt otukset estävät pelaajaa näkemästä pelimaailmaa, koska pelaaja kiinnittää huomionsa ja tekemisensä otusten tappamiseen ja kokemuksen keräämiseen sitä kautta. Ainoat alueet, joissa otuksia ei ole ole, ovat tyypillisesti kaupunkeja ja kyliä, joissa pelaaja käy myymässä tavaraa ja hakemassa uusia tehtäviä. Näissäkin pelaaja oppii liikkumaan toimiensa mukaisesti eli hahmottaa paikat tekemisen eikä niinkään maamerkkien avulla.
Muistan kuinka LOTROn aikaan vielä tein tutkimusmatkailua ihan vain mielenkiintoisten näkymien perässä, mm. katselemalla pelin auringonnousua Starmere-järvellä. Nykypeleissä ainoastaan Guild Wars 2 on aina välistä onnistunut pääsemään lähelle tätä kokemusta mielenkiintoisten maisemien avulla, mutta siinäkin osa kiinnostuksesta on ollut erilaisten tavoitteiden hakemista.
Morppimaailmat ovat muodostuneet siis entistä enemmän puhtaan suorittamisen tueksi. Pelaajaa ei uskalleta laittaa metsästämään asioita pidempää aikaa sen pelossa, että pelaaja ei kiinnostu vaan vaihtaa peliä. Ongelma tässä on vain se, että omien kokemusteni perusteella pelaajaa ei saada koukutettua peliin, koska pelaaja ei muodosta minkäänlaisia tunnesiteitä itse pelimaailmaan vaan ainoastaan suorittamiseen. Ja kun pelkkä suorittaminen on tehty loppuun niin pelaajalla ei ole mitään syytä jäädä pelin pariin vaan hän vaihtaa uuteen suorittamiseen toisessa pelissä.
Jonkun morpin olisikin uskallettava ottaa askel suuntaan, jossa maailma on kiinnostava ja erinäköinen paikka myös otusten levinneisyyden ja esiintymisten kautta. Alueilla olisi kiinnostavia kohteita, joihin kaikkiin ei yksittäinen pelaaja pystyisi menemään, koska siellä olisi liikaa otuksia. Toisaalta taas kohtuullisen iso osa maailmaa olisi nautittavissa ilman, että koko ajan joutuu kiinnittämään huomiota otusten aggrorangeen, jolloin pelaaminen menee turvallisen reitin etsimiseen eikä niinkään maailmaan tutustumiseen.
Valitettavasti kuitenkin otusjakauma, jolla täytetään pelaajien välittömän taistelun tarve, estää tällä hetkellä pelimaailmasta nauttimisen. GW2 on jonkin verran nähnyt vaivaa pelimaailmaan tutustumisen eteen Vistoillaan, joista näkee pienen palasen pelimaailmaa rauhassa, mutta ei mielestäni riittävästi. Pitäisi olla mahdollista nostaa katseensa rauhassa kohti pelimaailman taivaanrantaa ja nähdä siellä jotain kiinnostavaa, jonne mennä ilman maailmaan levittäytynyttä otuslaumaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti