Morppikommunismi

Tämän tekstin miettimiseen on kulunut useita viikkoja, paljon suklaata ja 129 tuntia Path of Exilea, jota voin suositella, jos tykkää action-rpg-tyyppisistä peleistä kuten Diablo-sarja. Otsikko muotoutui hiljalleen, kun aloin tajuamaan mistä oikeastaan on kyse.

Morppimaailmoiden suunnittelu on kiinnostanut filosofisella tasolla jo pitkään ja olen sitä pohdiskellut ennenkin ja kirjoittanut siitä useamminkin, mutta tällä kertaa hieman eri suunnasta. Muutamassa kavereiden kanssa käymässäni keskustelussa ruodimme taas sitä kuinka morppimaailmat ovat kuin näyttämölavasteita tai huvipuistoja, joissa kaikki tekevät samat asiat vuorollaan. Maailma ei muutu kuin määrättyinä aikoina, jotta kaikilla olisi mahdollisuus tehdä valmistellut asiat. Ketään ei suljeta pois eikä maailma muutu yllättäen. Kaikille siis kaikki eli morppikommunismia.

Osasyy tässä lienee se, että pelintekijä ei halua kenenkään pettyvän, kun ei pääse osallistumaan johonkin tapahtumaan, mutta tämä johtaa siihen, että mikään ei ole uniikkia tai erityistä. Kaikki näkevät saman 'harvinaisen' otuksen tai ilmiön. Rosvot ryöstävät samaa kylää niin kauan, että kaikilla pelaajilla on mahdollisuus estää se tai eräs suosikeistamme eli ryhmä kääpiöitä, jotka jäävät vangiksi hämähäkkien luolaan uudestaan ja uudestaan.

Tästä seuraa ennen pitkää se, että pelaaja kyllästyy näihin 'sankarillisiin' tehtäviin. Minä olisin ollut tietyssä vaiheessa iloinen, jos hämähäkkien vangiksi jääneet kääpiöt olisi voinut jättää sinne luolaan ilman, että heitä olisi tarvinnut taas yhden kerran pelastaa. Mutta kun siitä oli tarjolla palkkio. Pelaaminen muuttuu pelkäksi palkkioiden/tavaran keräämiseksi eikä niihin johtavilla tapahtumilla ole enää suurtakaan merkitystä.

Hyvää tarinavetoista peliä morppimaailmaan lienee mahdotonta tehdä nykyisillä resursseilla, eikä se välttämättä olekaan täysin tarpeellista. Tarinaltaan intensiivinen peli on hyvä sellaisenaan lyhyelläkin kestolla ja morppi, jota pelataan satoja tunteja, vaatii myös niitä hetkiä, jolloin asioita tehdään vain puolella teholla aivoja lepuuttaen seuraavaa kohokohtaa odottaen. Valitettavasti tämä onkin sitten taas staattinen paikallaan seisova ja osallistujaa odottava kulissi.

Itse olin tätä jonkin verran pohtinut ja keskustelujen seurauksena pulpahti sitten esille kysymys, että tarvitseeko näin olla. Miksei pelimaailma voisi muuttua oikeasti ja jos pelaajamassa olisi sillä hetkellä jossain muualla niin heiltä jäisi jotain kokematta? Miksi meidän tarvitsee kokea kaikki?

Koska kaikki on jo valmiiksi tehtyä, niin pelaajat etsivät usein ratkaisut Googlesta, tai peliin on tehty valmiiksi opasteet perille löytämistä varten. Huvittavimpana esimerkkinä tällaisesta vaikkapa Neverwinterin 'hohtava polku'-ominaisuus, jossa pelaajalle luotiin kimaltelevasta pölystä muodostettu polku, joka ohjasi pelaajan tehtävän seuraavaan vaiheeseen.

Muuttuva maailma mahdollistaisi aivan uusia lähestymistapoja pelaamiseen. Naapurikunnasta on kuulunut huhuja lisääntyneestä ryöstelystä ja sen taustasyyt eivät ole selvillä, mutta pelaaja voisi itse päättää mitä tekee. Rauhallista metsästystä/keräilyä etsivä voisi mennä muualle, konfliktia etsivä pelaaja löytäisi sen helpommin tältä alueelta. Tilanne kuitenkin ratkeaisi suuntaan taikka toiseen eikä jäisi ikuiseksi epäselvyydeksi. Jos olit poimimassa marjoja muualla niin sinulta saattoi jäädä kokematta vihollisparonin tai örkkiheimon hyökkäys, mutta tämä olisi sinun tietoinen valinta.

Samalla tavalla kuin jokainen golfkierros, konserttielämys, luettu kirja tai työpäivä on erilainen kokemus, niin morppimaailmoiden pitäisi antaa pelaajalle tämä sama tunnelma. Uuden kokeminen voi olla välistä pelottavaa, mutta se tarjoaa myös yleensä erilaisia kokemuksia ja nautintoja, jotka pelkän uutuuden vuoksi ovat joskus parempia kuin ne tutut ja turvalliset. Yksikätinen rosvo ei tarjoa pelinautintoa pelaamisen muodossa vaan ainoastaan palkintoja niitä haluaville. Tällaisia morppimaailmoita on helppo tehdä, mutta itse haluaisin sellaisia, jotka olisivat oikeasti valintoja tarjoavia vaihtoehtoja.