Olen lukenut kesän aikana läpi vanhoja suosikkikirjoja ja vaikka kirjailijoita, joita arvostan, ei voikaan oikeasti laittaa paremmuusjärjestykseen niin yksi suosikeistani ehdottomasti on Guy Kavriel Kay, joten aloitan suosikkikirjailijoitteni esittelyn hänestä. Sinällään hän sopii hyvin aloitukseksi sillä kaikista lukemistani kirjailijoista Kaylla on vahvin side Tolkieniin, koska hän oli Christopher Tolkienin apuna tämän viimeistellessä Silmarillionia julkaisua varten.
Kay ei tyyliltään tai kirjoiltaan ole kovin lähellä Tolkienia ja hänen kirjansa ovat lähellä historiallisia romaaneja teemoiltaan ja maailmoiltaan. Maailmat, joita Kay on kirjoissaan luonut ovat lähes kopioita todellisesta maailmasta ja viimeisin kirja Under Heaven sijoittuu Kiinaan tai ehkä voisi sanoa kuvitteelliseen Kiinaan, mutta ero on hyvin häilyvä. Fantasiaa Kayn kirjoissa kuitenkin aina vähän on tai tyyli on ehkä enemmänkin fantasian suuntaan kallellaan kuin suoranaisessa historiallisessa romaanissa. Eli Kayn kirjat voidaan luokitella matalaksi fantasiaksi, koska varsinaiset fantasiaelementit kirjossa ovat hyvin vähissä ja sivuosissa.
Yksi elementti, joka esiintyy monissa kirjoissa ja vahviten ehkä omassa suosikkikirjassani, A Song for Arbonne, on musiikki. Musiikilla on vahva side hahmoihin ja tapahtumiin sekä maailmankuvaan. Kayn luomat maailmat vaikuttavat todellisemmilta, koska hahmot eivät ole pelkästään sankareita eeppisissä tarinoissa vaan hahmoilla on myös muita kiinnostuksen kohteita ja musiikki on selkeä kantava teema. Itse ymmärrän tätä hyvin sillä musiikki on kiinnostanut minua aina ja nytkin tätä kirjoittaessani kuuntelen itse samalla musiikkia.
Vahvin leima Kayn kirjoissa kuitenkin on niiden tyyli. Valtaosa lukemistani kirjoista on minulle ennen kaikkea viihdettä, mutta Kayn kirjojen kohdalla on puhuttava myös niiden tavasta kertoa tarinaa. Jos jokin suosikkikirjailijoistani on lähimpänä taidetta niin se on Kay. Taiteella tässä tarkoitan sitä, että Kayn tarinat ovat omasta mielestäni ennen kaikkea kauniita ja hienostuneita. Vaikka niissä tapahtuukin rumiakin asioita niin tapa, jolla Kay kertoo näistä on taiteellinen, tyylittelevä, esteettinen tai mikä tahansa muu adjektiivi, joka kuvaa tällaista. Teksti etenee rauhallisen tyylikkäästi luoden mielikuvia, maisemia, värejä ja tunteita lukijan mieleen. Kayn kirjoja voisi myös kuvailla dramaattisiksi, koska usein niissä käsitellään asioita monella tasolla, joista yksi tärkeimmistä on kirjojen henkilöiden henkilökohtaiset asiat ja kuinka he niitä käsittelevät.
Vaikka Kay korostaakin kirjoissaan henkilöiden tuntemuksia ja näiden kehittymistä niin kaikki kirjat sijoittuvat kuitenkin myös maailmallisesti merkittäviin tapahtumiin ehkä lukuunottamatta Fionavar Tapestryä, joka on hänen aloitustrilogiansa. Nämä maailmalliset tapahtumat ovat selvästi rinnastettavissa johonkin meidän maailmamme historian tapahtumiin, mutta tarinat ovat kuitenkin aitoa Kayta. Pääpaino kuitenkin kirjoissa on selvästi hahmoissa ja se ehkä tekee kirjoista elävämpiä ja koskettavampia.
Kayn kirjoissa eivät tulipallot tai maagiset miekat heilu joka nurkassa eikä Kayn kirjoissa keskitytä vihollisten murskaamiseen tai näiden naisten valitusten kuuntelemiseen, mutta Kayn kirjat kuuluvat ehdottomasti jokaisen fantasiakirjojen lukijan listalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti