keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

UI-rasismia

Pelien käyttöliittymät ovat aina jossain määrin vaikuttaneet pelaamiseen, mutta vasta äskettäin tajusin miten merkittävä asia se on. ESO (Elder Scrolls Online) avautuu sunnuntaina, joten olen tässä sitä odotellessa pelaillut Steam-kirjaston pelaamattomia pelejä läpi. Äskettäin pelasin Alan Wakea huikeat 17 minuuttia ja totesin, etten viitsi pelata sitä sen enempää.

Peli vaikutti itsessään ihan mielenkiintoiselta vaikken kauhupelien suuri ystävä olekaan, mutta pelin ohjaussysteemi oli niin hanurista, että se aiheutti välittömän inhoreaktion. Pelissä näkyy ruudulla takaapäin hahmon, jota ohjaat ja tämä hahmo ei olekaan perinteiseen tapaan keskellä ruutua vaan sivussa siten, että katselet maailmaa jostain tämän vasemmalta puolen vähän päätä korkeammalta. Ja kun heti ensimmäisessä kentässä saat revolverin, jolla pitäisi ampua ja osua johonkin, niin sieraimet tukkiutuivat kasasta pakastevihanneksia.

En tiedä onko tämä konsolipelien suosima näkokulma, mutta muistelen pelanneeni jotain toistakin peliä, jossa tämä ohjaussysteemi oli enkä pitänyt siitä silloinkaan. Taistelupeleissä tai peleissä, joissa kontakti on lähitaistelussa, tämä voi olla vielä toimivaa, mutta ampuminen oli todella rasittavaa tällä tavalla. Aina ampumisen hetkellä minun pitäisi pystyä näkemään hahmon käden suuntainen suora, joka risteäisi sen asian kanssa, johon haluaisin osua ja totesin, että ei minulla ole tähän taitoa. Enkä toisaalta haluakaan tällaista taitoa hankkia.

Itse haluan nauttia yksinpeleissä tarinasta ja jos tarina piilotetaan tällaisen käyttöliittymävalinnan taakse niin siirryn seuraavaan tarinaan. Samalla tavalla olen viime aikoina huomannut kirjoista, että haluan lukea pääasiallisesti sujuvaa tarinankerrontaa, jossa kirjailija ei kikkaile liiallisella hienostelulla tai muuten vain yritä esittää parempaa kuin mitä on. Joku toinen voi saada nautintonsa pikkuhienosta pokkuroinnista, mutta en oikein jaksa uskoa, että kukaan viitsii hirvittävästi nähdä vaivaa nykyisessä ylitarjonnassa mitä meillä on sekä peleissä että kirjallisuudessa. Helppokäyttöisyys on yllättävän tärkeä asia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti