Suomalaisuuteen tuntuu pätevän otsikon lause sillä onhan se kai tunnettu sananlaskukin tässä maassa. Näkyypä Irwinkin tehneen sen nimisen biisin. Pari päivää olen nyt miettinyt sitä miten tuo sopii pelaamiseen. Eli voiko pelejä pelata kohtuullisesti.
Iso aihe netissä olevissa morppikeskusteluissa on kasuaalisuus ja kasuaaliset pelaajat. Mietin tuolle sanalle sopivaa käännöstä, mutta kyseinen termi on ihan yleisesti käytössä Suomessakin, esimerkiksi Tampereen Yliopiston Hypermedialaboratorion Gamespace-projektissa. Morpeissa sillä yleisesti tunnutaan tarkoittavan pelaajia ja pelityyliä, jossa pelataan satunnaisesti ilman sen kummempaa tavoitetta. Peliaika voi olla vaihteleva ja käsittääkseni jotkut kasuaaliset pelaajat pelaavat ajallisesti paljonkin.
Pohdin asiaa myös omasta näkökulmastani ja päädyin tulokseen, että jos pidän pelistä niin pelaan sitä yleensä niin paljon kuin jaksan tai aika antaa periksi. Eli omalta osaltani en säännöstele peliaikaa vaan oma kiinnostukseni säännöstelee sitä luonnostaan. Mietin asiaa muutenkin ja päädyin siihen tulokseen, että aika harva meistä kykenee nauttimaan pitämistään asioistaan pienissä annoksissa tai ainakin sen kuvan olen saanut omien kokemusteni perusteella. Kukapa ei olisi ottanut vielä yhtä palaa kakkua tai suklaata lisää tai juonut vielä yhtä olutta tai pelannut vielä yhtä kierrosta lisää esim. Civilizationia. Väittäisinkin, että tämä on ihan normaalia käyttäytymistä ja kun kyseessä on asia, josta nauttii paljon niin kohtuullisuus katoaa melko helposti vaihtoehdoista.
Jonkin aikaa asiaa pohdittuani aloin pähkäilemään sitä, että vaikuttaako tämä innostus pelien kestoon. Voiko peliä pelata pidempään, jos pystyy välttämään 12 tunnin pelisessiot ja jakaa peliajan tasaisemmin useammalle päivälle? Hyvänä verrokkina itselläni on tältä vuodelta Rift, jota pelasin Steamin mukaan 513 tuntia neljän kuukauden aikana helmikuun lopusta kesäkuun loppuun eli n. 130 tuntia/kuukausi. Ensimmäisen kuukauden aikana olin pelannut sitä 166 tuntia ja kuuden viikon jälkeen mittarissa oli 262 tuntia eli puolet peliajasta tuli ensimmäisen kolmanneksen aikana.
Kun muistelen pelaamista ja katselen vanhempia tekstejä, joita olen pelistä kirjoittanut, niin olin selvästi innostunut pelistä siinä vaiheessa, kun hahmo kehittyi kohti maksimitasoa. Pelaaminen oli lähes koko ajan mielenkiintoista, se tarjosi vaihteluja ja peliaikaa kertyi paljon, koska pelaaminen oli nautittavaa enkä nähnyt mitään syytä pitää taukoa tai huilata muuta kuin muiden pakollisten menojen takia. Sitten kun hahmo pääsi maksimitasolle niin innostus peliin laantui ja kääntyi jossain vaiheessa pettymykseksi ja tietyn ajan jälkeen sitten tuli eteen lopettaminen. Yksi vaihtoehto olisi ollut jatkaa peliä kasuaalisesti ja pelata sitä aina silloin tällöin, mutta en kokenut saavani siitä riittävästi nautintoa irti kuukausimaksua vastaan ja lopetin kokonaan.
Entä jos olisinkin pelannut vain 20 tuntia viikossa, jolloin siinä vaiheessa kun lopetin pelaamisen (17 viikkoa) niin peliaikani pelissä olisi ollut 340 tuntia reilun viidensadan sijaan? Olisiko tämä auttanut pitkittämään pelinautintoa? Ajallisesti, jos asiaa mietitään, niin sain Riftistä pelitunneissa mitattuna nautintoa reilustikin tuon ajan verran eli siinä vaiheessa kun lopetin, uskon olleeni voitolla verrattuna kasuaalimpaan ajankäyttöön. Lisäksi olen ainakin itsestäni huomannut, että jos pelaan peliä kasuaalisesti niin melko pian myös pelistä saatava nautinto muuttuu valjummaksi ja usein peli lakkaa kiinnostamasta, pelaaminen vähenee ja ennen pitkää myös loppuu.
Pohdinta johti sitten omalta osaltani seuraavaan havaintoon. Kasuaaliset pelit ovat satunnaisesti hauskoja ja mielenkiintoisia ja niitä on kiva pelata välistä ja niistä voi pitää pidempiäkin taukoja ilman, että pelinautinto suuresti kärsii. Morpit taas usein ovat omalta osaltani intohimopelejä, joita pelatessa kynttilää poltetaan molemmista päistä ja pelinautinto maksimoidaan pelaamalla pitkiä pelisessioita päivä toisensa jälkeen. Jonkun mielestä tämä kuvastaa ehkä peliaddiktia ja varmaan täyttääkin tietyt tunnusmerkit, mutta omalta osaltani en näe siinä mitään vikaa. Pelit on tehty nautittavaksi ja itse nautin morpeista ja harvoista muista peleistä eniten silloin, kun voin uhrata niille riittävästi aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti