Jonkin aikaa olen nyt yrittänyt löytää päätä tai häntää omista morppiajatuksista nimenomaan tekemisen kannalta ja tässä on sitten noiden pyörittelyiden tuloksia. Asiasta kiinnostumattomille lopputiivistys heti alkuun eli tekemisen pitää olla merkityksellistä, että se kiinnostaa. Eikös ollutkin syvällistä.
Mietin pitkään tuota merkityksen määrittelemistä ja ainoa keino, jolla itse pystyin löytämään jonkinlaista luokittelua, oli perustaa tekeminen Bartle-testin luokittelemaan jakoon. Eli tarkoitus oli löytää se mikä kiinnostaisi tutkijaa, sosialisoijaa, saavuttajaa tai tappajaa morpissa. Oma tulokseni kyseisessä testissä on 93% tutkija, 53% sosialisoija ja saavuttaja ja 0% tappaja, joten tappajan osalta mielipiteeni ovat arvailuja. Aloitetaan siis tutkijasta, joka itselläni on se määrittävin osuus.
Tutkijaa kiinnostaa morpissa pelimaailma. On kiinnostavaa kiipeillä korkeille vuorille, etsiä unohdettuja laaksoja ja koluta kaivosten viimeisetkin perukat ihan vain sen takia, että näkisi jotain uutta. Tutkija on kiinnostunut myös pelin mekaniikoista. Osa pelaajista on ns. teoreetikkoja (theorycrafting), jotka pyrkivät etsimään parhaat mahdolliset tavat käyttää taitoja tai tavaroita. Tutkija on usein myös kiinnostunut pelin tarjoamista mahdollisuuksista tavaroiden tekemiseen ja mitä monimutkaisempi systeemi on, sen kiinnostavampi se on tutkijalle. Ja tutkija kyllästyy peliin, kun sillä ei ole mitään uutta, itseään kiinnostavaa tutkittavaa.
Saavuttaja on usein tutkijan paras kaveri. Saavuttaja tekee hyvin pitkälle samoja asioita, mutta kiinnostuksen kohde saavuttajalle tässä toiminnassa on nimenomaan löytää se paras mahdollinen tapa toimia tai saavuttaa jokin tavoite. Toisin kuin tutkija, joka voi jatkaa esimerkiksi taitojen tutkimista vain uusien yhdistelmien takia, saavuttaja hakeutuu kohti parempaa tulosta. Samaten, jos ajatellaan morppien käsityötaitoja, saavuttaja haluaa opetella ne parhaat reseptit, jotta voi tehdä ne parhaat tavarat, kun taas tutkija on usein kiinnostunut saamaan kaikki reseptit. Saavuttaja kyllästyy peliin, kun hän on saavuttanut kaiken tai ainakin kaiken sen, minkä hän kokee saavuttamisen arvoiseksi.
Sosialisoija tuntuu usein täysin erilliseltä vaihtoehdolta muihin tyyppeihin verrattuna ja näin ehkä onkin. Sosialisoija saa tyydytyksen pelistä toimiessaan muiden kanssa. Tämä voi tietenkin olla yhteistä toimintaa muiden tyyppien tekemisen kanssa, mutta sosialisoija voi olla tyytyväinen pelkästään istuessaan pelin majatalossa vuorovaikuttaen muiden samoista asioista kiinnostuneiden kanssa. Sosialisoija on myös usein pelissä se selkeimmin roolipelaava pelaaja, jolle pelihahmo ei ole vain työkalu vaan elävä hahmo, jolla on omat tavoitteensa. Sosialisoija kyllästyy peliin, kun peli ei tarjoa mahdollisuutta vuorovaikuttaa muiden pelaajien kanssa.
Tappaja on se itselleni hämärin hahmo vaikka olenkin aina ollut kiinnostunut urheilusta ja kilpailusta. Morppien kilpailu on kuitenkin yleensä hyvinkin suoraviivaista toisten hahmojen lahtaamista, joka ei ainakaan itselleni ole avautunut omissa pvp-kokemuksissani. Useiden pelien foorumikeskusteluja seurattuani mielikuvani tyypillisestä tappajasta on pelaaja, joka haluaa olla ominaisuuksiltaan niin paljon muita parempi, että hän voi elokuvamaisesti kaataa ison kasan muita pelaajia. Tämä on varmasti vääristynyt kuva, mutta tämä voi ehkä olla esimerkki puhtaasta tappajasta, joka ei ole kiinnostunut mistään muusta kuin muiden tappamisesta. Sitä mikä saa tappajan tylsistymään peliin, en rupea edes arvailemaan.
Tyypillisen morpin aikakaaressa pelin alkuvaihe tai vaihe ennen maksimitasoa on kulta-aikaa tutkijalle. Hahmo kehittyy ja saa uusia taitoja. Alueet ovat uusia ja tutkimattomia ja niitä on tarjolla uusia aina maksimitasolle asti. Sitten kuitenkin tulee ns. loppupeli ja tutkijan vaihtoehdot vähenevät koko ajan. Alueet on koluttu läpi, uusia taitoja ei ole tulossa ja loppupelin ryhmäsisältö on muutaman luolaston koluamista kerta toisensa perään. Tästä vaiheesta eteenpäin tutkijaa kannattelee sitten yleensä saavuttaja tai sosialisoija.
Loppupelistä saavuttaja saa vielä paljon irti, koska nykysuuntauksen mukaisesti loppupelin ryhmäsisällössä on useita eri vaikeustasoja ja jokaisesta palkitaan paremmalla tavaralla. Saavuttajaa kiinnostaa se pelin paras tavara, jonka saaminen on useamman vaikeustason läpi kahlaaminen ryhmässä. Ryhmä tai kilta voi myös muodostaa kannustimen sosialisoijalle, joka on kiinnostunut kantamaan oman kortensa killan kekoon yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa. Mutta loppupelin ryhmäkontentin osalta tärkein tyyppi porukassa on ehdottomasti se saavuttaja, joka haluaa saada sen BiS-aseen tai haarniskan (Best in Slot, pelin paras tavara). Ilman häntä ryhmä hyytyy muuten radan varrelle.
Usein morpeista puhuttaessa unohdamme, että kaikki pelaajat eivät ole samanlaisia pelaajia kuin itse olemme. Siksi onkin tärkeää tajuta, että itselle tylsä tekeminen voi olla jostain toisesta mielenkiintoista tai päinvastoin. Kaikki kuitenkin haluavat tehdä asioita, jotka itselleen ovat tärkeitä tai jotka tukevat yhteistä tavoitetta. Jos tekeminen muuttuu mielenkiinnottomaksi ja muillekin se vaikuttaisi olevan 'ihan sama'-tasolla, niin en itse ainakaan jaksa innostua enää sen tekemisestä.
Miettiessäni paria viime peliäni niin Rift oli erinomainen peli kehittymisvaiheessa, kun maailma oli vielä uusi ja osittain tuntematon ja pelin rooli/sielusysteemi tarjosi todella paljon mahdollisuuksia taitojen muokkaamiseen. Pelimaailman pieni koko ja loppupelin hyvin selkeä rajoittuminen saavuttamispelaamiseen vain sitten teki pelistä liian tylsän.
SWTOR on monelta osin ollut köyhempi ja rajatumpi versio Riftistä, mutta se missä SWTOR on onnistunut selvästi paremmin on etukäteen mainostettu tarina. Toisin kuin Riftissä niin SWTORissa pelaan mieluusti useampia hahmoja, koska jokaisella hahmolla on oma tarinansa ja maailma on riittävän laaja, jotta kehittymisvaiheen voi tehdä kahdella hahmolla täysin eri reittejä pitkin. Lisäksi pelin tarinat ovat kokonaan erilaiset eri puolille luoden lisää laajuutta maailmaan.
Jos Riftiä ja SWTORia vertailee toisiinsa morppeina niin Rift on mekaniikoiltaan selkeästi parempi kuin SWTOR, mutta minun pelaajatyypilleni SWTOR on onnistunut tekemään paljon enemmän tarjontaa kuin mitä Rift tarjosi ja siksi näillä näkymillä jatkanen tilaustani uudella kolmen kuukauden setillä, ellen jotenkin yllättävästi pysty pelaamaan pelin mielenkiintoista sisältöä läpi reilussa kuukaudessa. Joka tapauksessa ero näiden kahden pelin välillä on se, että SWTOR tarjoaa minulle merkityksellistä tekemistä enemmän kuin Rift.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti