Yksi paljon harrastettu ilmiö morpeissa on alttien pelaaminen eli useamman hahmon tekeminen ja niillä pelaaminen. Itse olen aikaisemmissa peleissä tehnyt tätä hyvin vähän tai ainakin hyvin rajoitetusti. WoWissa minulla oli kaksi hahmoa, joista toinen ei koskaan päässyt lähellekään maksimileveliä. LOTROssa päähahmoni lisäksi minulla oli toinen hahmo, joka sai kertaalleen päähahmon levelissä kiinni ja liuta muita hahmoja, joita pelattiin vähän aikaa alusta, mutta sitten ne jäivät sinne. Aionissa ei ollut aikaa toiselle hahmolle ennen lopettamista, STOssa kiinnostus lopahti ennen uuden aloittamista ja Riftissä peli oli liian paljon saman toistamista, että toista hahmoani olisin saanut hirvittävästi eteenpäin.
Kuitenkin osa peleistä, jotka minua kiinnostavat, perustuvat pelin "uudelleen pelaamiseen". Hyvänä esimerkkinä tästä voi pitää Civilization-sarjaa, johon olen kuluttanut aikaa viiden eri version aikana yhteensä tuhansia tunteja vain toistaakseni samaa asiaa hiukan eri tavoilla. Bejeweled on selkeästi saman genren pelejä ja jossain määrin myös urheilupelit voitaneen laskea tähän vaikka niistä onkin kehityksen myötä tullut enemmän yhden jatkumon pelejä, jossa kehitetään hahmoa tai seuraa koko ajan eteenpäin.
Skyrimiä pelatessani jossain vaiheessa tuli tunne, että maailmaa ja sen tarinoita olisi kiva koluta toisenlaisellakin hahmolla, mutta jos jokainen hahmo veisi aikaa 100+ tuntia ja kuitenkin kävisi läpi samat tarinat niin ei se kuitenkaan olisi sitä mitä olin etsimässä. Roolipelejä hyvin harvoin pelaan läpi useamman kuin yhden kerran juuri sen takia, että tarina on kuitenkin pääosiltaan täysin sama ja vaikka peli muuten onkin kiinnostava niin pitkän keston takia sen toistaminen ei ole niin mielekästä.
Toisaalta hienossa maailmassa, kuten Skyrimissä, haluaisi viettää enemmänkin aikaa, mutta se selkeästi vaatisi jonkinlaisen dynaamisen tarinankerrontasysteemin, jossa hahmolle tarjotaan erilaisia rooleja maailman tapahtumissa eri pelikerroista riippuen. Olisiko tarkoituksenmukaista pakottaa pelaaja pelaamaan peliä useampaan kertaan, jos hän haluaisi nähdä kaikki sinne suunnitellut tarinat vai onko se liikaa vaadittu?
Tällaisia asioita on alkanut pulpahdella päähäni miettiessäni SWTORin tarinaa. Toisin kuin aikaisemmissa morpeissa, SWTORissa tarina on selkeästi isommassa asemassa ja riippuen pelaajasta, se voi vaikuttaa pelaamiseen hyvinkin paljon. Yksi selkeä ero aikaisempiin morppeihin on se, että SWTORin tarina päättyy selkeään ratkaisuun eli pelaajalle tulee tietyssä mielessä 'game over' vaihe pelissä. Morppiominaisuudet kuitenkin on huomioitu siten, että pelaaja voi jatkaa hahmolla morppaamista perinteisen loppupelin muodossa, mutta tarina on toistaiseksi ohi.
Itse huomasin, että tämä tietyllä tavalla jakaa pelin useammaksi pienemmäksi yksinpeliksi tai ainakin sellaisen tunnelman sain itse. Nyt olen pelannut SWTOR 1:n läpi ja olen aloitellut SWTOR 2:sta ja 3:sta ja tällä hetkellä mietin sitä, että myös vaihtoehdot 4-8 ovat tarjolla ja pitäisi päättää mitä niistä haluaisin pelata. Toisin kuin aikaisemmin pelaamissani morpeissa, en ole tuntenut tarvetta samaistua pääasiallisesti ns. päähahmooni ja jatkaa sen kehittämistä. Sen sijaan minua kiinnostaa nähdä jokin muista tarinoista ja kokea sen vaikutus pelimaailmaan ja hahmonkehitykseen.
Tältä osin SWTOR itse asiassa muistuttaa minulle enemmän Civilizationia kuin Skyrimiä tai muita roolipelejä. Pelimekaniikka on nyt minulle tuttu ja minua kiinnostaa sen kokeminen uudesta näkökulmasta eikä maailma ole samalla tavalla leimautunut siihen yhteen hahmoon, jolla olen sen kokenut aikaisemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti