Viikonloppu meni pokerin, Dominionin ja jenkkifutiksen parissa ja eilinenkin sitten kului töiden ja Conanin pelauttamisen merkeissä, joten reiluun kolmeen päivään en ole päässyt pelaamaan ollenkaan tietokoneella. Tänään sitten aloitin Steamin alennuksesta ostamani Hitman-sarjan pelaamisen ensimmäiseksi julkaistulla pelillä Hitman: Codename 47.
Ennakkoon vähän pelkäsin, että mitenkähän pelin grafiikat ovat vanhentuneet kymmenessä vuodessa ja täytyy myöntää, että melko karkeilta ne näyttivät. Mutta niihin kuitenkin tottui melko nopeasti eivätkä ne suuremmin puolen tunnin pelaamisen jälkeen enää häirinneet. Sen sijaan pelissä tökki melko lailla muutama muu asia. Pelin UI:ta sai säätää melko lailla vapaasti näppäinten toimesta haluamakseen ja sainkin sen melko pikaisesti toimimaan haluamallani tavalla, mutta näytöllä olevia UI-elementtejä peli ei skaalannut ollenkaan. Nostin itse pelin grafiikka-asetukset maksimiin ja 1600*1200-resoluutiolla oli sitten kiva yrittää lukea kärpäsenpaskan kokoisia kirjaimia pieneltä inforuudulta, jossa kerrotaan pelin tapahtumiin liittyviä oleellisia asioita. Vielä suurempi ongelma oli se, että pelattava hahmo on kai jonkinlainen superassassiini, mutta yritäpäs mennä nirhimään joku veitsellä tai garrottella ja pieleen menee. Joudut itse huolehtimaan tähtäyksestä ja ajoituksesta molemmilla ja kun kyseisiin aseisiin ei tietenkään voi liittää minkäänlaista tähtäystä niin ongelmia tuli. Yrittäessäni tappaa hiljaisesti yhtä triadin jäsentä, päädyin joko itsekseni huitomaan kadulle tai seisoskelemaan tyhmännäköisenä pianolangat käsissä, kun kohde juoksi karkuun. Purin sitten turhautumistani konepistoolilla muihin kadulla liikkuviin.
Toinen peli, joka selvästi on kärsinyt iästä ja pelien kehittymisestä on ollut Star Wars: Knights of the Old Republic (KOTOR). Olen pelannut kyseistä peliä yli 20 tuntia, mutta pelin taistelut ovat sen verran rasittavia, että en usko pelaavani peliä enää vaikka sen kertoma tarina vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta.
Kolmas tällä hetkellä tuskastuttava peli on sen sijaan varsin uusi ja myös melko paljon odottamani Assassin's Creed: Brotherhood. Peli ilmestyi PS3:lle viime marraskuussa ja tekee esimerkiksi ne asiat mitkä tökkivät Hitmanissa oikein. Ezio, joka on assassiini, jota pelaaja ohjaa, osaa asiansa eikä odota pelaajan ohjaavan aseita, kun niitä tarvitaan. Sen sijaan pelaajan tehtävänä on löytää reitti tai muuten vain olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja aktivoida haluttu kyky nappia painamalla ja Ezio hoitaa loput. Pelin oheistoiminta eli kiipeily, maisemien ihailu (Rooma on tosi upea) ja satunnaisten kerättävien tavaroiden kokoaminen on mukavaa ja rentouttavaa toimintaa, mutta pelin tehtävät ovat alkaneet ottamaan pattiin jo enemmänkin.
Pelisarjan aikaisemmista osista oli jo tuttua se, että takaa-ajoissa eli ns. karsinajuoksuissa kohdetta ei voinut saada kiinni ennen kuin pelin haluamassa paikassa. Olit miten nopea tahansa niin kohde pääsi aina karkuun juoksemalla läpi ovista, jotka menivät automaatilla kiinni hänen perässään ja pakottivat sinut kiertämään jotain muuta reittiä. Nämä tehtävät valitettavasti toistuvat tässäkin osassa. Lisäksi vartijoiden käyttäytyminen on täysin epäloogista. Yhdessä tehtävässä lähden ajamaan takaa kohdetta ja Rooman pelloilla alkaa joka pusikosta ja ojasta pomppia eteen vartijoita, jotka yrittävät käydä päälle ja lähtevät seuraamaan, kun juoksen ohi. Sitten, kun saan kohteen kiinni niin minulle näytetään pieni videon pätkä, joka vie tarinaa eteenpäin ja perässäni olleet tusina vartijaa ovat sinä aikana painuneet ilmeisesti lähimpään kapakkaan, koska ei niitä enää missään näy. Jos satut olemaan alueella, joka on ns. hälytystilassa niin osa vartijoista kiinnostuu välittömästi sinun tekemisistä vaikka olisivatkin kaukana, mutta osa vartijoista tuntuu seisovan laput silmillä, koska eivät huomanneet minua, jos en ollut suoraan heidän nenänsä edessä.
Kaikkein ärsyttävimpiä ovat kuitenkin seuraa kohdetta-tehtävät. Jos olet liian lähellä niin kohde tuntuu heti vaistoavan sen ja alkaa kurkkia ympäriinsä. Jos taas olet liian kaukana niin peli antaa yleensä varoituksen, että pyri lähemmäksi 25 sekunnin aikana, mutta pari kertaa peli vain päätti, että olit hukannut kohteen vaikka kohde oli juuri kääntynyt nurkan taakse ja olit itse kattoja pitkin seuraamassa tätä. Lisäksi esimerkiksi katoille ilmestyy lisää vartijoita, joita siellä ei äsken ollut, jotta seuraaminen olisi haastavaa. Itse koen sen vain ärsyttäväksi.
Pelien kesken jättämiseen voi olla siis hyvinkin monenlaisia syitä ja samat syyt voivat jossain pelissä vielä olla ihan siedettäviä, mutta toisissa ei. Hitman ja KOTOR jäävät varmaan omalta osaltani siihen missä nyt ovat ja kokeilen sen sijaan Hitman-sarjan seuraavaa osaa. Lisäksi Assassin's Creedille pitää varmaan antaa vielä pari mahdollisuutta ja jos päätarina alkaa risomaan liikaa niin ainahan voi kierrellä kaupunkia ja nauttia maisemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti