perjantai 7. tammikuuta 2011

Tekoäly: Blood Bowl

Pari viimeistä päivää on mennyt enimmäkseen Blood Bowlin parissa yksin- ja moninpelin merkeissä ja ero näiden välillä on huomattava. Yksinpelikampanjan pelasin jo kertaalleen läpi aikaisemmassa versiossa ja nyt tässä uudessakin versiossa olen sitä jo kohtuullisen paljon ennättänyt pelata. Tämän kauden saldo taitaa olla tällä hetkellä 16 voittoa, 1 tasapeli ja 2 häviötä, jotka tulivat ihan kampanjan alkuvaiheilla. Moninpelin puolella olen onnistunut neljästä pelatusta pelistä voittamaan yhden ja pelaamaan yhden tasapelin kahden häviön lisäksi. Kaikki meidän peliporukasta ovat olleet sitä mieltä, että pelin tekoäly ei osaa pelata kunnolla ja tässä hieman esimerkkejä siitä.

Ensin hiukan selitystä pelistä. Blood Bowl on fantasiaversio amerikkalaisesta jalkapallosta ja nimensä mukaisesti peli on myös melko verinen eli pelaajia loukkaantuu ja mahdollisesti jopa kuolee. Maalin teko tapahtuu kuten amerikkalaisessa jalkapallossa siten, että maali syntyy, jos pallollinen pelaaja pääsee vastustajan maalialueelle. Pelaamme peliä perinteisesti vuoropohjaisena ja pelissä on kaksi puoliaikaa, joilla kummallakin molemmilla joukkueilla on kahdeksan vuoroa joko hyökätä tai puolustaa tilanteen mukaan. Puoliajan aloittaa ensin hyökkäävä joukkue ja puoliaikojen välillä aloittajan rooli vaihtuu. Joukkueen vuoro loppuu, jos joukkueen pelaaja epäonnistuu suorituksessaan joko taklauksessa tai pallon kanssa. Kenttä on 26 ruuturiviä pitkä, joista kummassakin päässä viimeinen rivi muodostaa maalialueen ja yhdellä rivillä on 15 ruutua.

Pelaajilla on neljä ominaisuutta: liikkuminen (kuinka monta ruutua), voima (käytetään pääsääntöisesti taklauksissa), ketteryys (pallon pelaamista ja väistelyä) ja haarniska (loukkaantumisherkkyys). Lisäksi pelaajat oppivat taitoja, jotka auttavat pelin eri toiminnoissa tai voivat jopa parantaa ominaisuuksia. Periaatteena kuitenkin se, että kaksi samanlaista pelaajaa ovat eritasoisia, jos toisella pelaajalla on taitoja ja toisella ei. Lisäksi pelissä on toistakymmentä eri rotua, joista joukkueen voi muodostaa, joten joukkueet ovat hyvinkin erilaisia ominaisuuksiltaan.

Tässä ilmenee ensimmäinen tietokoneen tekoälyn ongelma. Riippumatta joukkueesta tekoäly pyrkii pelaamaan palloa hyvin samalla tavalla. Saadessaan pallon omalla takakentällään, tekoäly kerää pallonkantajan ympärille suuren läjän muita pelaajia suojelemaan tätä, jonka jälkeen palloa liikutetaan eteenpäin tätä läjää liikuttamalla. Tekoäly hyvin harvoin pyrkii viemään vastustajan kenttäpuoliskolle pelaajia vaikka pelaisi haltiajoukkueilla, joiden pyrkimyksenä on liikuttaa palloa heittämällä nopeille vastaanottajille, jotka sitten hyvän liikkumisensa ansioista voisivat päästä melko kaukaakin maaliin. Useassa pelissä olen nähnyt, kuinka vastapuolen alueella oleva tietokoneen pelaaja palaa takaisin läjän luokse, jos siitä joku pelaaja kaatuu tai loukkaantuu.

Tämä taktiikka toisaalta sopii ihan hyvin joukkueille, jotka perustavat pelinsä juoksupeliin ja siihen, että vastustaja hakataan tieltä pois, esimerkiksi kääpiö- ja örkkijoukkueet voivat muodostua tällaisiksi. Mutta tietokone ei osaa pelata tällä tavalla. Sen sijaan, että se tylysti menisi läpi vastustajan puolustuksesta hakkaamalla sen nurin, läjän saa pysäytettyä laittamalla vähän matkan päähän etenemislinjalle omat pelaajat riviin. Tietokone päättelee jostain syystä, että suoraan ei enää pääse ja lähtee liikkeelle sivuttain yrittäen kiertää linjan.

Tämän lisäksi tietokoneella ei ole hajuakaan ajankäytöstä. Yhdessä pelissä, jossa vastassani oli ogrejoukkue (isoja kavereita, vahvoja, mutta kankeita eivätkä hirvittävän nopeita), tein maalin ja potkaisin pallon maalin jälkeen toiselle joukkueelle. Pallon sai kentän keskilinjassa ollut ogre, jolla liikkuminen oli 5 ruutua kierroksessa. Kierros oli 14/16 eli tietokoneella oli kolme hyökkäysvuoroa jäljellä ja ogrella oli matkaa maaliin 13 ruutua, jonka se ehtisi hyvin liikkua. Lisäksi olin itse jättänyt kentän keskiosan tyhjäksi, joten etenemällä ogrella, tietokone olisi uhannut maalintekoa. Sen sijaan tietokone pysyi perustaktiikassaan ja peruutti (!!!) ogrellaan omalle puolialueelleen ja rakensi sinne läjän, jolla lähti sitten seuraavalla kierroksella liikkeelle. Tässä vaiheessa oli kuitenkin enää mahdotonta tehdä maalia, koska pelaajien liikkuminen ei mitenkään enää yltänyt jäljellä olevissa kierroksissa meidän maalialueelle.

Eli pelin UI on huono, pelin tekoäly on huono, mutta peli on kuitenkin ihan hauska, koska on aikoinaan pelannut kyseistä lautapeliä. Ilman tätä taustaa tuskin pelaisin peliä kovin pitkään ja epäilen, että uudet pelaajat, joilla ei ole kyseistä lautapelitaustaa, eivät ole kiinnostuneita pelistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti